Euforinen Tori Amos pimputti ja kehräsi

Tori Amos nousi loppuunmyydyn Helsingin jäähallin lavalle elegantilla tavalla. Jousikvartetti oli saapunut hiukan aiemmin, ja heidän säestämänään laulaja kävi ensin lavan edessä kumartamassa ja istui sitten Bösendorfer-pianonsa ääreen.

Amos suorastaan hytkyi soittaessaan ja paineli koskettimia vimmaisesti. Jokainen kiihkeä sisäänhengitys ja jopa satunnainen pianojakkaran narahdus kuuluivat. Intensiivisimmillään musiikki tuntui tulevan iholle.

Uusi levy, klassisen musiikin teemojen innoittama Night of the Hunters on jännittävintä Amosta hetkeen. Jäähallin yleisö pääsi ensimmäisenä maailmassa todistamaan, miltä Amosin ja jousikvartetin yhteissoitto näyttää ja kuulostaa.

Konsertti toimi erinomaisesti. Se oli varmasti yksi vuoden parhaista.

Levyillään Amos on sortunut joskus yksitoikkoiseksi käyvään kokeellisuuteen ja joskus silkkaan ala-aulamusiikkiin, mutta livenä uuden levyn kappaleet sekä valikoidut hitit ja muu levyparhaimmisto muistuttivat, että pohjimmiltaan hän on valovoimaisen kyvykäs artisti.

Tunnelmat vaihtuivat eteerisestä painokkaaseen ja leikkisästä suruisan herkkään. Parhaimmillaan, kuten kappaleissa Winter ja Girl Disappearing, lavaversiot jopa peittosivat levytetyt.

Vanhan Amos-materiaalin sovittaminen jousille oli onnistunut. Kvartetin osuus ei ollut päälleliimattu tai kornisti hienosteleva, saati paisutteleva. Se oli kaikessa juhlallisuudessaan aidon kuuloinen.

Ylevän ja rennon vuorottelu ja yhteensulautuminen ovat Amosin valtit. Taiteellisuuden vastapainoksi hän pimputti jousisoittajien viritystauon ratoksi pianoaan ja lauleli alatyylistä komennusta virittää ne penteleen instrumentit.

Vaikka laulaja sanoi joutuneensa itse harjoittelurääkkiin pystyäkseen esiintymään kvartettinsa kanssa, luontevasta lavaolemuksesta se ei näkynyt millään tavoin.

Amos lauloi ja esiintyi upean heittäytyvästi yli kaksi tuntia. Välispiikit hän kehräsi niin euforisen lämpimästi, että ilmastonmuutos taisi nopeutua.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi