Kamarikuoron leiskuva sointi

Konsertti. Kamarikuoro voisi tuskin toivoa itselleen Siuntion keskiaikaista kirkkoa elävämpää akustiikkaa.

Tässä tilassa kevyt ja ohut kuorosointi kantaisi erinomaisesti, mutta hollantilaisen Daniel Reussin johtama Viron filharmoninen kamarikuoro ei säästellyt ääniään.

Oli harvinainen elämys kuulla pienen kuoron laulavan näin voimakkaasti, kiinteästi ja täyteläisesti, metallikkaasti leiskuviin, dramaattisiin forte-huipennuksiin kohoten. Virolaisella huippulalajistolla on hyvin laaja dynaaminen ja ilmaisullinen asteikko, jonka toinen ääripää on pitkin linjoin leijaileva, kaunis pianissimo-laulu.

Ohjelma oli pääosin uskonnollinen ja äärimmäisen vakava, vailla keventäviä tuokioita. Mendelssohnin Psalmit op. 78 ja Brahmsin motetti Warum ist das Licht gegeben veivät kuulijat perimmäisten luterilaisten uskonkysymysten äärelle. Epäily soi synkän värikkäin polyfonialinjoin ja tuskaisin huudahduksin, hälveten lopuksi säteilevään lohdun ja armon tunteeseen.

Suurin tuska latautui Tõnu Kõrvitsin kantaesitysteokseen Ääni joka katosi Mirkka Rekolan runoon. Mykkyyden tuntemuksesta purkautui jylisevää ilmaisupainetta. Galina Grigorjeva on säveltänyt Nature Morte -teoksensa kahteen Joseph Brodskyn runoon. Perhosessa oli väreilevää, haurasta ja katoavaa sointilumousta. Kuka olet? aavisteli hiljaisesti kysellen elämän mysteeriä. Cyrillus Kreekin tuskaisen kauniissa psalmeissa ei voi olla kuulematta Viron kansan hätää.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi