Kantaesityksiä etevästi revitellen

Konsertti. Suomen Solistiyhdistyksen Klang-sarjan konserttiin sisältyi muun kiintoisan tarjonnan ohella neljä kantaesitystä. Pianisti Kristina Junttu kartutti impromptukokoelmaansa kolmella uutuudella.

Venezuelalaisen José Barronin Impromptu 2 koostuu pääosin vaihtelevista sointumuodostelmista, joita esitetään murrettuina tai sellaisinaan. Barronin harmoniakieli tuottaa kohtalaisen tukkoista modernismia. Lauri Kilpiön Impromptu trancendentale viittaa jo nimellään Franz Lisztin henkiseen perintöön. Tavattoman vilkkaat melodiset arabeskikuviot ja yhtä lailla virtuositeettia kysyvät repetitiot rakentavat ilmavan tunnelman ja rytmistä energiaa, joka ei tunnu ankkuroituvan pulsaatioon.

Myös Seppo Pohjolan Impromptulla on verhottu kytkentänsä pianismin suureen historiaan. Perinteinen länsimainen harmoniakieli on salatusti läsnä. Ja paikoin tuntuu kuin Sergei Prokofjev olisi pikkutunneilla poikennut jazzklubille. Kristina Junttu on tavattoman valpas ja herkkävaistoinen pianotaiteilija. Heinz-Juhani Hofmannin Kaksi muistijälkeä koloratuurisopraanosellistille on äärimmäisyyksien taidetta, joka lähestyy realistisen naturalismin rajoja. Lauluilmaisu tuo mieleen nuoren Peter Maxwell Daviesin teokset, joiden pidäkkeetön revittely koettiin ehkä huvittavanakin, vaikka rajun psyykkisen paineen ilmaisusta olikin kyse. Runoilijana Hofmann voisi ehkä ottaa lisää etäisyyttä aiheisiinsa. Sopraano-sellisti Piia Komsi on ilmiömäisen etevä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi