Julkaistu: 26.1.2010 lehdessä osastolla Kulttuuri
Konsertti. Fleminginkadulla sijaitsevaa Vaihtolava-tilaa alkeellisempaa paikkaa sellisti Juho Laitinen ei olisi voinut löytää perustamilleen Kallion nykymusiikkipäiville.
Juuri karuudessa ja ahtaudessa on Vaihtolavan viehätys. Sinne mennessään tuntee joutuneensa täysin epäkaupalliselle ja vähän kapinallisellekin, mutta toisaalta hyvin yhteisölliselle underground- ja vastakulttuuri-vyöhykkeelle.
Laitinen oli osannut valita harmonikalle, sellolle ja klarineteille jännittävän monipuolisen, aina uusia ilmaisumoodeja avaavan ohjelmiston.
Painokkainta antia oli Sofia Gubaidulinan In croce, pyhyyden kaipuun ja repivän kärsimyksen täyttämä sielunvaellus sellolle ja harmonikalle.
Hyvin henkistynyt teos oli myös Giancinto Scelsin Maknongan. Kun Laitinen soitti ja lauloi sen yksiäänistä, tiibetiläishenkistä pyhää laulua, saattoi todella kuvitella sen olevan sykkivä, ylipersoonallinen kaiku "ikuisesta sointiuniversumista".
Illan mystis-spirituaalia virettä lisäsi Kaija Saariahon Oi kuu sellolle ja klarinetille. Hämyiset mikrointervallit kehräsivät taianomaisesti säteilevää sointiverhoa. Tapio Tuomelan Pyrähdys ja Jukka Tiensuun Plus olivat teokset, joissa illan erinomaiset ja innoittuneet muusikot päästivät valloilleen musikanttis-virtuoosisen leikkimielensä.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi
Julkaistu 8.2.2012