sunnuntai 12.2.2012 | Elma  Onnittele e-kortilla
KONSERTTI / TAMPEREEN SÄVEL 3.–7. 6.

Kuorot kertoivat koskettavia tarinoita

Philomela kantaesitti satuteoksen, Tapiolan kuoro uudisti vanhan bravuurinsa

Julkaistu: 8.6.2009 lehdessä osastolla Kulttuuri

MAARIT KYTÖHARJU

Philomela-kuoron esittämässä Kädetön neito -teoksessa on kauhusadun elementtejä ja rekvisiittaa.

Philomela-kuoron esittämässä Kädetön neito -teoksessa on kauhusadun elementtejä ja rekvisiittaa.

Tampere. Tellu Turkan Kädetön neito -teos jatkaa säveltäjän, Philomela-kuoron ja ohjaaja Päivi Järvisen yhteistyötä, joka alkoi jo vuosikymmen sitten Suden aika -teoksella.

Tampereen sävel -festivaalilla kantaesitettyä Kädetöntä neitoa kuvataan kauhukuoroteokseksi, mikä johtuu pohjana olevan tarinan verisyydestä, aivan Grimmin satujen malliin.

Tarinassa paholainen tavoittelee myllärintytärtä, mutta turhaan, koska tämä on liian puhtoinen. Niinpä piru määrää mylläriä lyömään tyttären kädet irti.

Tytär pääsee hyviin naimisiin itsensä kuninkaan kanssa, mutta heidänkin yhteiselämäänsä vanha kehno työntää pukinsorkkansa. Loppu on kuitenkin onnellinen, kuten kunnon sadussa ainakin.

Varsinaisessa esityksessä tarina etenee sanattomasti, Päivi Järvisen tehokkaana ohjauksena. Philomela-naiskuoron taitavat laulajat käyttivät esitystilaa tehokkaasti hyväkseen ja lauloivat yleisön ympärillä ja keskellä.

Kansanmuusikkona tunnetun Turkan musiikissa on etnisiä vaikutteita niin sävelkielessä kuin äänenkäyttötavoissakin.

Tästä johtuen Kädettömän neidon musiikissa on monenlaisia äänenvärejä, ja paholaisen vehkeilyjä kuvattaessa kuorosoinnissa on paljonkin rosoa.

Sadun onnelliset hetket tuntuvat silti kiehtoneen säveltäjää enemmän, sillä suureksi osaksi musiikki on makeaa söpöilyä, joka kuulostaa hyvältä mutta kaipaisi pohjalle enemmän jännitettä.

Kädetön neito esitettiin Tampereen ylioppilasteatterin intiimissä salissa. Aivan erilainen ympäristö oli Tampereen tuomiokirkko, jossa Tapiolan kuoro lauloi Einojuhani Rautavaaran Marjatta, matala neiti -mysteerinäytelmän, mutta tämä teos ja nämä esittäjät kyllä pystyvät luomaan suureenkin tilaan lämpimän tunnelman.

Tapiolan kuoro esitti teoksen perustajansa ja pitkäaikaisen johtajansa, tammikuussa kuolleen Erkki Pohjolan kunniaksi. Teos on Tapiolan kuoron vanha bravuurinumero, jota kuoro esitti Pohjolan kanssa lähes kymmenen vuoden ajan 1970- ja 1980-luvuilla.

Kuoron nykyinen johtaja Pasi Hyökki ja ohjaaja Vilppu Kiljunen tekivät nyt Marjatasta uuden ohjauksen. Kiljusen versio on luonnollisempi ja elävämpi eikä niin rituaalimainen kuin Jussi Tapolan alkuperäinen, nyt jo yli 30 vuotta vanha ohjaus.

Kiljusen ohjaus on myös yhteisöllisempi kuin aiemmin. Säveltäjän itsensä alun perin lukema kertojan rooli oli nyt hajautettu kuoron laulajien lausumaksi, ja pääroolin laulanut sopraano Tuuli Takala ei ollut niin selkeästi tapahtumien keskipiste kuin Sini Rautavaara aikanaan.

Esityksen taso oli kauttaaltaan korkea. Hyökki tekee hyvää työtä nuorten laulajiensa kanssa, ja kuoro vei tarinaa vakuuttavasti eteenpäin, tarkasti karakterisoiden. Solistit esiintyivät edukseen, varsinkin Tuuli Takala Marjattana ja Olga Nikolskaja-Heikkilä Ruotuksen ilkeänä vaimona.

Aluksi kuultu Rautavaaran Lapsimessu esitteli jo osaltaan Tapiolan kuoron kuuluisaa lapsikuorosointia, joka tekee vaikeastakin vaivattoman kuuloista. Jukka Linkolan Primitive Music laajensi äänenkäytön asteikkoa etnovaikutteiden pariin.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi

RSS
Osoite Töölönlahdenkatu 2
PL 18, 00089 SANOMA
Puhelin +358 9 1221
© Helsingin Sanomat, a Sanoma company - aineiston luvaton käyttö toisen palvelun osana kielletty

Etkö löytänyt etsimääsi?

Kokeile hakua.