Lintisen pianokonsertto riemastutti

Pianisti Jouko Laivuori ryöpytti tauotonta sooloa

 Kameleontiksi voisi Kirmo Lintistä kutsua, mutta kantaesitetty ensimmäinen pianokonsertto kuljettaa perinnetietoisia vaikutteitaan niin avarasti ja vastaansanomattoman tyylikkäästi, että puolituntinen soittoilon apoteoosi on mitä omavärisintä Lintistä itseään.

Ei liene sattumaa, että mieleen tulevat säveltäjät Prokofjev, Ravel ja Rahmaninov olivat itse erinomaisia pianisteja. Ilotulituksen vastapainoksi kuultiin myös suurta pelkistystä, kun notturno-jaksossa saattoi kuvitella Bill Evansin soittelevan yhdellä sormella loputonta melodiaa, joka käy kumarruksesta Ravelin G-duuri-pianokonserton hitaalle osalle.

Näköis-jazzista konsertto pysytteli kaukana, mutta improvisoivasti soljuvat melodiat ja hillittynäkin tuntuva taustasyke ovat taatusti saaneet voimaa Lintisen jazz-hautomosta.

Nykyaikana on harvinaista kuulla pitkiä, uudelleen palaavia melodioita, jotka lähentelevät Ravelin Boléron hypnoosia tai paisuvat slaavilaiseksi vuodatukseksi.

Erikoiset mutta toimivat kontrastit, kuten pianon duetot kellopelin, tuuban tai patarumpujen kanssa, urbaani-scherzon nikottelevat rytmit ja kiepsahteleva klovneria takasivat tuoreuden.

Kun kaiken yllä leijaili Stravinskyn henki, kokonaisuudesta sukeutui vapauttavasti etäännytetty, riemastuttavasti läsnä oleva rupeama, jonka yleisö palkitsi innokkaasti.

Konserton 50-vuotislahjakseen saanut Jouko Laivuori näytti leijonankyntensä tauottomassa soolo-osuudessa, joka ryöppysi, kimmelsi, hempeili, nytkähteli ja nakutteli koko koskettimiston mitalta.

Konsertin muu ohjelma oli linjassa Lintisen aistikkaan teoksen kanssa. Faurén Pelléas ja Mélisande -sarjan tunnekuohun ja menetyksen ilmapiiri säilyi elegisen koskettavana. Messiaenin varhaisessa L'ascensionissa puhkeavat kukkaan myöhemmän tuotannon uskonnollisen hurmion tunnusmerkit, jousien mystinen ja makeansuloinen hohde sekä puhaltimien uljaasti kajahtava euforia. Kapellimestari Ernest Martinez-Izquierdolla on kyky saada tarkkuudesta tinkimättä musiikkiin lämpöä. RSO päätti innostavasti kautensa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi