Mieskuorolaulun suuri juhlahetki

konsertti. Ylioppilaskunnan Laulajat ja ruotsalainen Orphei Drängar kuuluvat maineikkaimpiin mieskuoroihin. Niiden yhteiskonsertti oli harvinaislaatuinen elämys, jota oli tullut todistamaan myös peräti sata mies- ja poikakuorojen johtajaa Virosta.

Uppsalalaisella OD:llä on vielä pidemmät perinteet kuin YL:llä. Se perustettiin jo 1853, 30 vuotta ennen YL:ää.

Lopun neljässä yhteisnumerossa OD ja YL sulautuivat voimalliseksi, herkäksi ja rytmisesti yksimieliseksi suurkuoroksi. Luonteiltaan ne ovat kuitenkin melko erilaiset.

OD:n romanttinen perinne kuulunee sen hienostuneessa ja läpikuultavassa sointikulttuurissa, josta ei tarpeen vaatiessa puutu mahtavaa, metallisesti iskevää voimaa ja dynaamista energiaa. Soinnin pyöreys ja lämpö säilyvät myös nykymusiikissa, kuten Jan Sandströmin maagisessa ja hauskassa joikulaulussa Vuojnha Biegga.

OD:n tenorit laulavat kevyen kirkkaasti, hieman peitettyyn tyyliin, joka voisi olla peräisin bel cantosta. Se on omiaan antamaan OD:n laululle kauniin perusilmeen.

YL:n tenorit laulavat rohkeasti kurkku suorana, kirkkaan kilahtelevasti. Niin suuri ja hioutunut kuin YL:n ilmaisuasteikko onkin, suomalaisen alkuvoiman vaikutelma on usein vahva - kuten on varmaan tarkoituskin.

Kumpikin kuoro osaa yhdistää joustavasti ja taidokkaasti uutta ja vanhaa, vakavaa ja viihteellistä. Yksi monista huippuhetkistä oli yhteisnumerona esitetty Veljo Tormisin Incantatio maris aestuosi, joka vangitsee hypnoottisen loitsumaisesti Estonia-laivan katastrofin aiheuttaman valtavan kauhun.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi