Julkaistu: 3.2.2012 lehdessä osastolla Kulttuuri
Konsertti. Suomella on valtavan kiinnostava historia, mutta kovin paperinmakuiseksi sen esittely aina jää.
Ei jäänyt nyt, kun asialla oli kaksikko Heikki Laitinen ja Kimmo Pohjonen. Kansanmusiikin ex-professori ja Suomen yksi tunnetuimmista harmonikkataiteilijoista pistelivät menemään vanhoja arkkiveisuja, balladeja ja rekilauluja niin että heikkohermoisimmat voivat pahoin. Aiheena olivat nimittäin murhat - ja siinä sivussa tämän kummallisen, murhasankareita ihannoivan maan historia.
Yleisö pakotettiin varpailleen alusta asti. Laitinen lauloi, Pohjonen tuki hienovaraisesti, hyvin vapaasti. Pääosa annettiin tarinoille.
Vanhin laulu havainnoi, kuinka Lalli tappoi Köyliönjärven jäällä "herra Heinärikin", piispa Henrikin siis. Vielä yksityiskohtaisempaa kuvailua oli laulussa, joka kuvasi keisari Aleksanteri II:n murhan, alusta loppuun. Siinä se rakastettu keisari makasi sitten maassa jalat murskana.
Erityisiä karmeuksia löytyy Etelä-Pohjanmaalta. Selkäpiitä värisytti, kun Laitinen lauloi postimiehen murhanneesta Hallin Jannesta. Kellonkilkatus oli alkanut niin ärsyttää.
Myös sota, murhaajien paratiisi, on antanut laulunaihetta. Laitinen kertoi, kuinka nuori A.O. Väisänen joutui laulunkeruumatkallaan Mordvaan 1914 viemään yhteen kylään viestin, että huomenna kaikki miehet haetaan rintamalle ilman toivoa kotiinpaluusta. Sitä seurasi Laitisen itkuvirsi - ja aika monen muunkin itku.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi