Musiikin tuhoa ja jälleenrakennusta

RSO:n konserttiohjelman vastakohdat kiihdyttivät mieltä. Sofija Gubaidulinan Offertorium-viulukonserton pirstoutumisen ja jälleenrakennuksen teemoja seurasi Richard Wagnerin myyttisen Ring-oopperasarjan omahyväinen orkesteriloisto.

Gubaidulina käyttää J. S. Bachin Fredrik Suurelta saamaa Musiikillisen uhrilahjan teemaa Anton Webernin orkesteriasussa. Hän typistää sen nuotti nuotilta ja tyhjyyteen päädyttyään alkaa rakentaa ortodoksista kirkkohymniä muistuttavaa teemaa.

Alkua ja loppua lukuun ottamatta musiikki on pirstaleista ja väkivaltaista. Sooloviulu kähähtelee lyhyesti, sahaa raivokkaasti tai värisee ohuesti. Hymnin ilmaantuminen sisäistä valoa hohtavan jousimaton päällä on kurkkua kuristava ilmestys, uudemman musiikin suuria hetkiä. Vadim Gluzman soitti soolon mitään säästämättä. Aggressiivisuus pelotti yhtä paljon kuin tyyni kauneus huojensi. Hyvin hitaasti soitettu hymni kasvoi ja kasvoi. Gubaidulina tuntuu antavan lupauksen taivaasta, mutta lopun pirstoutuminen antaa muistutuksen kadotuksesta.

Wagnerin 15-tuntinen Nibelungin sormus päättyy Valhallan liekkeihin, joista puhkeaa viime hetkellä Brünnhilden ylistysteema. Kapellimestari Lorin Maazel on tehnyt leikkaa ja liimaa -periaatteella sarjan Ring ohne Worte (Sormus ilman sanoja), jossa on aikajärjestyksessä vain orkesterijaksoja peräjälkeen.

Silottelemattomat leikkaukset hätkähdyttävät varsinkin Ringin tuntijoita. Palkintona on saada kuulla pääosassa ylittämätöntä romanttista orkesterihehkua. Hannu Lintu on erinomainen wagneriaani, joka osaa ajoittaa, nopeuttaa, pitkittää ja rakentaa sitkeitä jännevälejä. Usein painavasti soitettu Valkyyrioiden ratsastus sujahti ohi sopivan virkeästi. Dramaattiseksi huippukohdaksi tuli musertavan hidas Siegfriedin surumarssi.

Lyyrinen huippukohta koettiin, kun Wotan vaivutti Brünnhilden hellästi uneen. RSO oli huippukunnossa. Vasket kohosivat toinen toistaan säihkyvämpiin nousuihin.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi