Raoul Björkenheim on nykyajan Hendrix

KONSERTTI. Täyden salin jazzjuhlassa sunnuntaina vetonaulana oli muun muassa kitaristi Raoul Björkenheimin, basisti William Parkerin ja rumpali Hamid Draken odotettu kohtaaminen.

Voidaan puhua ekstaattisen rytmifreen superbändistä. Parker ja Drake ovat olleet pitkään mustan vapaan musiikin ykkösnimiä maailmalla ja sitä on tavallaan myös Björkenheim.

Jos Jimi Hendrix eläisi, hän varmaan tekisi saman kaltaista musiikkia kuin Tullikamarilla nyt kuultiin. Trion kuulokuvat viittasivat elävästi Hendrixin alkuperäistrioon, silloin kun rumpali Mitch Mitchell oli hurjimmillaan.

Toki ihmerumpali Drake ja juurevan bassosyöverin energinen ruumiillistuma Parker ovat vieneet kompin jo aivan toiseen sfääriin. Hurjat tempot ja vapaudet muuttuivat toisikseen niin, että ihan sama missä mentiin.

Björkenheim oli jälleen parhaimmillaan. Hänen inhimillisesti ulvovat seikkailunsa olivat hyvin seurattavissa ja kertoivat suurta tarinaa.

Hatuista vedettiin ja hyvä niin. Vain mestarit osaavat.

Myös basisti Ulf Krokforsin toinen kotimainen Orkester viittoili arkaaiseen progeen: otettiin melodinen teeman tynkä, jota sitten hajotettiin. Tulos oli kuitenkin vanhahtava ja päämäärätön.

Lyömäsoittaja Trilok Gurtu esitteli lopuksi tuttuja svengejään ja intialaisia tahteja. Näin Björkenheimin ja kumppaneiden loihtimaa sisäavaruutta vedettiin takaisin kohti mainstreamin maanpintaa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi