Soiva antenni elävöitti ryminämusiikkia

KONSERTTI. Jos bändi kokee genrerajat ahtaiksi ja tekee vähän kaikenlaista, sitä saatetaan kutsua halveeraavasti erikoisuudentavoittelijaksi.

Metakkamusiikissa leima on yleinen, sillä "post hardcoren" kaltaisten, oikein mitään tarkoittamattomien tyylinimikkeiden alla tehdään paljon päämäärättömästi poukkoilevaa musiikkia.

Sitten on sellaisia bändejä kuin yhdysvaltalainen Kylesa, joka on niin sisällä monimuotoisessa musiikissaan, ettei se tunnu tavoittelevan mitään - se on jo mitä on. Yhtyeen tyyli liikkuu psykedeelisvivahteisesta hevijunnauksesta ripeämpään riffittelyyn, ja ilmaisullista laajuutta raskaalle rockbändille tuovat sekä mies- että naislaulaja, kaksi rumpalia ja harvinainen antennisoitin theremin.

Vaikka meno Nosturissa ei yltynyt erityisen vaikuttavaksi, rutinoituneessa yhtyeessä oli hienoa ylväyttä. Se hyökkäsi jo avauskappaleeseensa kuin jääkiekkoilija ottelun ensimmäiseen vaihtoon: ei enää lämmittelyä, vaan paahdetaan täysillä. Kitaristi-laulaja Laura Pleasants eläytyi musiikkiin niin, että hän hytkyi rumpurytmien mukana myös kitaraa virittäessään.

Näin yhtye varmaankin toimisi, vaikka paikalla olisi vain yksi katsoja.

Rytmipohjan tanakkuus vaihteli, eivätkä Pleasants ja Phillip Cope ole mitenkään kummoisia laulajia. Silti Kylesa onnistui vakuuttamaan tunnin mittaisella keikallaan, sillä sen määrätietoisesti esitetyt kappaleet pohjaavat usein oikeasti hyville ideoille.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi