Suomalaisista mieskuoroista puuttuu nykyään voimaa

Kalpea, viileä ja ohut pohjoismainen kuorosointityyli vei voiton Leevi Madetoja -kuorokilpailun kansainvälisessä sarjassa. Ensimmäisen palkinnon sai Matti Apajalahden johtama Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan laulajat. KYL oli juuri tehnyt esiintymismatkan Yhdysvaltoihin ja hionut ohjelmansa puhtaan yhtenäiseksi, tyylikkääksi ja tasapainoiseksi.

KYL sai myös Matti Hyökin johtamalta kolmijäseniseltä tuomaristolta tunnustuspalkinnon parhaasta elossa olevan suomalaissäveltäjän teoksen tulkinnasta. Jaakko Mantyjärven Shakespeare-laulu Come away death oli hyvä näyte tuomariston arvostamasta tyylistä: läpikuultava, kamarimusiikillisen kevyt sointi, tarkka fraseeraus ja hienostuneet harmoniat. Hieman aneemiseltahan tulkinta kuulosti, mutta se kuuluu tämän ironisesti riutuvan rakkauslaulun henkeen.

Kilvan värikkäimmät, lämminsointisimmat ja voimakkaimmat kuorot olivat tallinnalainen Tehnikaülikooli Akadeemiline Meeskoor ja kroatialainen Gradski zbor Brodosplit, jotka saivat toisen ja kolmannen palkinnon.

Kuulun niihin, joiden mielestä Peeter Berensin johtamille virolaisille olisi voinut antaa ensimmäisenkin palkinnon. Se sai tunnustuspalkinnon Leevi Madetojan Valkeat kaupungit -laulun parhaasta esityksestä. Suomalaiset falsettitenorit eivät pysty pitämään pianissimosointia korkealla näin kirkkaana ja tiiviinä. Valkeissa kaupungeissa oli leijailevaa, unenomaisen kaihoisaa hehkua, joka kuuluu kansallisromantiikkaan. Myös Brucknerin Ave Mariassa melodialinja ja myöhäisromanttiset harmoniat kaartelivat kauniin vivahteikkaina.

Millään suomalaisella kuorolla ei ollut niin laajaa dynaamista asteikkoa kuin tallinnalaisilla. Kyllä kunnon mieskuorosta pitää tarpeen vaatiessa irrota myös metallikkaasti kalskahtavaa, hallittua fortevoimaa yhdistyneenä sankarilliseen rytmiseen iskevyyteen.

Useimmat suomalaiskuorot olivat hieman ponnettomia huhuilijoita, ja voimanponnistuksissa sointi helposti kiristyi, säröili ja hajosi. Kilpailun juontajat mainostivat Espoon kulttuurikeskuksen yllä leijuvaa testosteronipilveä. Sellaista ei pahemmin syntynyt, sillä maskuliinisesta sointivoimasta oli puutetta, vaikka kilpaan osallistui 29 kuoroa ja yli tuhat laulajaa.

Noin kolmekymmenjäseninen, Vlado Sunkon johtama kroatilaiskuoro valloitti leiskahtelevalla iskukyvyllään, temperamentikkaalla lämmöllään ja myös tietyllä eksotiikallaan. Valkeat kaupungit kuoro äänsi yllättävänkin hyvin ja tavoitti sen romanttisesti aaltoilevan haltioituneen hengityksen.

Kroatialaiskuoro osaa käyttää laulussaan luontaisesti kokovartalotekniikkaa, ja tästä varmaan osittain johtui, että kaunisääniset tenorit pystyvät laulamaan käheytymättä myös avointa ja pakotonta korkeaa fortea. Syvät mustat kakkosbassot olivat kilpailun parhaat. Kuoronjohtajan kahdessa omassa laulussa oli kansanmusiikkipohjaista, huudahtelevaa alkuvoimaa ja maanläheistä rytmistä elämänhalua.

Kansainvälisen sarjan parhaita suomalaiskuoroja olivat sen suurimpiin kuuluneet Juha Holman johtama tamperelainen Mieskuoro Laulajat ja Mihkel Kolditsin johtama oululainen Pohjan Laulu, joissa kummassakin on myös hallittua metallikasta voimaa hiotun tunnelmointiherkkyyden rinnalla. Guido Ausmaan johtama Porin Mies-Laulu ansaitsi ensimmäisen palkintonsa kansallisessa sarjassa. Ausmaa palkittiin sarjansa parhaana kuoronjohtajana. Kuoro pysyi aina puhtaana ja soinnikkaana ja piti äänenmuodostuksensa yhtenäisenä. Tommi Niskalan johtama eteläpohjalainen Jussit-kuoro tuli kansallisessa sarjassa toiseksi. Suuri miesmäärä takasi yhtenäisen ja tasaisen soinnin, mutta olisi luullut eteläpohjalaisten pystyvän joskus myös uhoamaan voimalla.

Kolmanneksi parhaaksi tuomaristo asetti Kari Väänäsen johtaman Joensuun Mieslaulajat, joiden laulutyyli oli kilpailun kevyimpiä ja kirkkaimpia.

Neljäs palkinto annettiin Tom Björkmanin johtamalle Mariehamns-Kvartetten-kuorolle. Ahvenanmaalta kajahti. Suomalaiskuoroista se lauloi kaikkein rohkeimmin ja iskevimmin - tosin joskus soinnin eheyden ja puhtauden kustannuksella.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi