Uusi tekijäpolvi esittäytyi komeasti nörttioopperassa

Korkeakoulujen oopperassa ei mässäillä teknologialla

 Kun uskollinen koodari-insinöörien lauma töpöttelee esiin hymisten ylistystä IT-mogulitar Gill Batesille, katsomo repeää nauruun. Vasta myöhemmin, esityksen jälkeen, heräävät sääli ja kauhu, niin kuin Ihmiskunnan rakastajat -oopperan libretisti Ossi Koskelainen tavoittelikin.

Ollaan muutaman vuoden aikahypyn päässä. Suloinen Gill Bates johdattaa joukkojaan Espoon Neo-piilaaksossa, jossa on syntynyt uusi käänteentekevä laptop Thyrsos 2. Muu maailma rummuttaa kyborgiteknologiaa, mutta Bates vannoo uskoaan ihmiseen, oopperan loppukohtaukseen saakka.

Sibelius-Akatemian ja Teknillisen korkeakoulun tuotannon yhteistyökumppaneina ovat Taideteollinen korkeakoulu, Mediakeskus Lume, Teatterikorkeakoulu sekä teknologiayrityksiä. Teknologialla ei kuitenkaan mässäillä. Marielle Eklund-Vasaman tyylikäs ohjaus, lavastus, valot, puvut ja ohjelmointi palvelevat esitystä. Vähällä saadaan enemmän.

Voi vain aavistaa, missä Sami Klemolan sävelkieli loppuu ja Timothy Pagen alkaa. Sävelet liikkuvat saumattomasti 12-henkisestä, Sasha Mäkilän johtamasta orkesterista välkehtien, sähisten, jazzaten, revitellen, digitoituina.

Jazzlaulaja Aili Ikonen on herkkä IT-mogulitar, Tuomas Lehtinen räjähtävää alkuvoimaa tihkuva nuorimies, Benzedrine Penthouse. Suomen valtionfilosofi Ilkka Haukka, ( Antti Pakkanen) ja vaimonsa, Apollosoftin markkinointipäällikkö Agatha Sjöroos ( Pia Pajala) edustavat maltillisempaa laululinjaa. Miesinsinöörien kuoro on aina yhtä hurmaava, joo-"fuuga" pistämätön taidonnäyte.

Uusi tekijäpolvi sai liikkeelle ikäisensä uuden yleisön, tyytyväisyyttä hyrisseet 20-40-vuotiaat. Ooppera on toimiva taidemuoto 2000-luvullakin, sen aihein, sen kielellä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi