Vitsi villitsi kuulijat

Konsertti. Suomen listan ykkösenä jo toista viikkoa keekoilevaa saksalaista The Baseballsia ei voi syyttää työmoraalin puutteesta. Yhtye viihtyi lavalla lähes kaksi tuntia ja palasi esittämään neljä encorea.

Yleisö palkitsi seitsemänhenkisen ryhmän heittäytymisen innostuksella, jota ei ole näillä leveysasteilla nähty 1950-lukuisen musiikin kohdalla sitten Teddy & The Tigersin alkuaikojen. Naiskatsojat joko itkivät tai kirkuivat onnesta ja repivät esiintyjiä paidanhelmasta. Koko ravintolasali tanssi täysillä mukana. Nelihenkinen "taustabändi" soitti moitteettomasti ja varsinkin pianisti ja kontrabasisti osoittivat tyylitajua, jollaista on mahdollista hankkia vain kasvamalla vanhan amerikkalaisen musiikin parissa.

Yhtyeen sovitukset 2000-luvun pophiteistä edustivat keikalla lähinnä 1950- ja 60-luvun taitteen "puhtoista" teinipoppia sekä myöhäiskauden doowoppia, alunperin mustaa lauluyhtyemusiikkia, joka on käynyt läpi voimakkaan valkaisun.

Monien vakavahenkisten vanhan rock'n'rollin harrastajien mielestä Baseballs onkin lähinnä vitsi, eikä näitä paikalla juuri näkynyt.

Suurempi vitsi piilee kuitenkin siinä, ettei yhtye ole tarvinnut listojen valloittamisessa 1950-lukuisen rock'n'roll-alakulttuurin tukea, vaan suuret massat innostuivat yhtyeestä suoraan.

Saksan ja Suomen musiikkimarkkinoita on pitkään hallinnut raskas rock ja synkkäsävyinen metalli. Baseballs-ilmiön voi nähdä sosiaalisena tilauksena uudelle. Kun ajat ovat ankeat, musiikissa kaivataan positiivisuutta.

Baseballs-kolmikko muodostuu hyvistä laulajista, joten yhtye voisi rohkaistua esittämään nykyhittien seassa myös ihan oikeita doowop-klassikoita. Luultavasti ne menisivät läpi kuin väärä raha.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi