Automaattipianon orgiat

AUTOMAATTIPIANO. Conlon Nancarrow (1912-97) on tehnyt suuren vaikutuksen moneen aikansa säveltäjään, mutta ei ole saanut suoranaisia seuraajia. Yksi syy on erikoinen sävellysmetodi, automaattipianoa ohjaavan nauhan rei'ittäminen, johon Nancarrow ryhtyi turhauduttuaan ihmisen rajalliseen kykyyn soittaa monimutkaisia rytmejä.

Jos näitä etydejä (study) ei kukaan pystykään soittamaan, ihmeellistä on, että kuulijana voi hahmottaa näitä monimutkaisia prosesseja. Metallikkaasti tikuttavan Ampico-pianon monikerroksiset ja erinopeuksiset sävelpuuskat saavat paikoin koko koskettimiston ryöppyämään mielipuolisesti laidasta laitaan. Terävistä rytmeistä, kapakkapianon klangista, jazzahtavasta svengistä, kolmisointuorgioista, hysteerisestä tremolovärinästä ja jyrkistä dynaamisista leikkauksista syntyy parhaimmillaan vastuuttoman euforinen tunnetila. Ylikierroksille viritetty monimutkaisuus yhtyy huumaavaan fyysisyyteen.

Nancarrowin noin 60:stä etydistä kuullaan 45. Tallenteet on uudelleenmasteroitu vuoden 1977 äänityksistä, jotka soitettiin Nancarrow'n kahdella alkuperäisellä Ampico-pianolla.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi