Blå Tåget: Brustna hjärtans hotell

Blå Tåget: Brustna hjärtans hotell. MNW. Kaksi levyä. 20 e.

Contact: Nobody wants to be sixteen / Hon kom över mon. MNW. Kaksi levyä. 20 e.

Hoola Bandoola Band: Vem kan man lita på? MNW. Kaksi levyä. 20 e.

Nationalteatern: Livet är en fest. MNW. 15 e.

ROCK. Suomessa rockin ja poliittisen musiikin keskeinen levyttäjä oli 1960-luvun lopulla Love Records, jonka "kokonaismusiikkipoliittinen näkemys" jätti lähtemättömän jäljen moderniin kotimaiseen rytmimusiikkiin.

Ruotsissa Loven virkaa toimitti samankaltaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa syntynyt MNW. Se juhli vastikään perustamisensa tasavuosia ja julkaisi samalla täydennettyinä laitoksina varhaisia Ruotsi-rockin klassikkoalbumeja.

Näistä pahvikuoriin pakatuista näköispainoksista onkin hyvä aloittaa. Jos täytyy valita vain yksi, se voisi olla Nationalteaterin Livet är en fest (1974), vaikka livelevyllä täydennetty Hoola Bandoola Bandin Vem kan man lita på? (1972) taitaa olla musiikillisesti kestävämpi. Mutta siinä vaikuttivatkin Björn Afzelius ja Mikael Wiehe, jotka menestyivät myöhemmin edistyksellisen ruotsalaisen musiikkiliikkeen (proggen) luokkatietoisina laulavina lauluntekijöinä.

Nationalteaternin ja ensimmäisen MNW-albumin tehneen Blå Tågetin tavoin myös Contact hankki taiteellista tuntumaa teatterista. Contactin ensialbumi, amerikkalaisen Kim Fowleyn tuottama Nobody Wants to Be Sixteen (1970) oli silti "kaupallinen" yritelmä. Seuraavalla albumilla Hon kom över mon (1971) kieli kääntyi kuitenkin ruotsiksi ja tyyli viulahtavaksi folkrockiksi, jota Contact esitti tuoreeltaan historian toisessa Ruisrockissa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi