I Walk the Line: Language of the Lost

Sivuprojektina alkanut I Walk The Line on kasvanut yhdeksi suomalaisen punkrockin tunnetuimmista nimistä.

Yhtye yhdistelee vauhdikkaaseen rockiin rautalankamaisia kitaramelodioita ja iskelmällisesti soivia urkuja. Bändiä onkin nimitetty "Agents-punkiksi" Esa Pulliaisen yhtyeen mukaan.

I Walk the Line ei ole koskaan punkbändeistä räkäisimpiä, mutta Language of the Lost on entistäkin lähempänä valtavirtaa. Levy sopisi ongelmitta minkä tahansa radiokanavan soittolistalle.

Parhaimmillaan albumi on komeaa kuultavaa. Esimerkiksi Lost Frequencyn päättävä kitarariffi potkii kuin hevonen.

Monet kappaleet jäävät kuitenkin peruspullaksi. Bändin punk-juuret tulevat selkeimmin esille sanoituksissa, joissa solisti Ville Rönkkö manaa harmaan yhteiskunnan turruttavuutta. Lyriikat toimivat kuten muukin levy: terävimmillään niistä löytyy tunnetta ja oivaltavia kielikuvia, huonoimmillaan ne ovat ympäripyöreää voivottelua.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi