Jaakko Laitinen & Väärä raha: Jaakko Laitinen & Väärä raha

Tämä musiikki on ikiaikaista, patinan kuluttamaa poppia ajalta, jolloin juustoburgerin sai itselleen oravannahalla.

Juuri siinä piilee tämän yhtyeen viehätys. Se päivittää menneet ajat onnistuneesti eurotodellisuuteen. Mattolaiturilla raikaavaan juustoiseen suomi-iskelmälaulelmaan yhtyy tummaverinen mustalaismusiikki viuluineen sekä torvet ja buzukit, jotka on tungettu täyteen tunnetta ja balkanmakkaraa.

Kotimaisen mustalaismusiikin kruunattu kuningas Hortto Kaalo kuuluu Jaakko Laitisen ja Väärän rahan svengissä. Levyllä on kaksi lainabiisiä, serbialainen ja romanialainen, kun loput ovat orkesterin johtajan käsialaa.

Laitinen on opetellut laulukirjansa tunnollisesti, ja nyt hän osaa sen niin hyvin ulkoa, että pystyy lisäämään siihen viisun, pari, eikä kukaan huomaa mitään eroa.

Orkesterin ensilevyn kappaleet on purkitettu yhdellä otolla. Joose Keskitalo on toiminut äänimiehenä. Tällaista kaihoisaa tunteenpaloa ei voi leikkailla ja liimailla kuin digitaalisia kiiltokuvia, vaan se on houkuteltava esiin hunajalla ja lupauksilla.

Tätä kuunnellessa sydän tahtoo rakastaa ja jalat meinaavat pistää tanssiksi. Pokkaus ja niiaus ja menoksi.

Myntit ja taalerit vaihtuvat, mutta hyvä musiikki ja hyvät burgerit säilyvät suhdanteista riippumatta. Tätä levyä sopii kuunnella vielä vuosikymmenienkin päästä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi