Laura Veirs: July Flames

Amerikkalainen lauluntekijä-folk onnistuu tarjonnan määrään nähden harvoin. Se on usein joko pikkusievää tai kaavamaisuudessaan pitkästyttävää.

Oregonilaisen Laura Veirsin kuusi edellistä levyäkin olivat viime kädessä aika tavanomaisia akustisia ja puoliakustisia, yksin ja bändin kanssa tehtyjä singer-songwriter-levyjä.

Nyt Veirs on dumpannut bändinsä ja samalla siirtynyt takaisin indiefirmalle julkaistuaan edellisen Saltbreakers-levynsä isolla Nonesuch-merkillä.

Bändin puute ei tarkoita, että July Flamesin äänimaisema olisi karsittu, päinvastoin. Sen pastoraalinen sovitus on rikas ja kauniisti orkestroitu. Samalla July Flames on paremmin tuotettu kuin yksikään hänen aikaisemmista levyistään.

Ehkä kiitokset kuuluvat Fleet Foxesille, ainakin inspiraation tasolla. July Flamesin stemmalaulussa on samanlaista hymnimäisyyttä kuin heillä, tunnelmassa ja melodioissa samanlaista rauhallista, vahvaa ja toiveikasta melankoliaa.

My Morning Jacketin Jim James vahvistaa stemmoja komealla äänellään.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi