Mark Lanegan: Funeral Blues

The Screaming Trees -yh-tyeen laulusolisti Mark Lanegan asui 1990-luvun puolivälissä ystäväni seinänaapurissa Seattlessa. Ulkomaailmasta eristäytynyt laulaja kävi silloin tällöin lainaamassa lankapuhelinta, ja ruskea paperipussi toimitettiin naapurin ovelle päivittäin. Elämäntapojensa perusteella Laneganin pitäisi olla kuollut. Sen sijaan hän on nykyään yksi käytetyimpiä lauluääniä tummanpuhuvassa ja juurevassa vaihtoehtorockissa.

Se ei ole ihme. Selviytymistarina antaa laulajan matalalle ja raspiselle äänelle uskottavuutta. Sama murina on pääosassa Laneganin seitsemännellä soololevyllä Funeral Blues.

Parhaimmillaan sävellykset ovat sekä hienovaraisia että lähes mahtipontisia. Ne eivät rokkaa aggressiivisesti, vaan takertuvat vaivihkaa. Avainraidaksi kasvaa nimensä veroinen Ode to Sad Disco, melankoliassa uppopaistettu siivu komeaa, simppelin syntikkaku-vion kuljettamaa discorockia.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi