Samae Koskinen: Elossa

Indierockissa on yhä elinvoimaa. Osa siitä jää muotokeskeiseksi sisäpiirin puuhasteluksi, mutta indiestä myös nousee laajemman yleisön ulottuville lahjakkaita artisteja, kuten Samae Koskinen.

Hänen sooloalbuminsa ovat muodoltaan rohkeita: ensilevyn laulujen tekstit tilattiin runoilijoilta, ja uusi Elossa on eräänlainen episodialbumi, jonka laulut muodostavat toisiinsa liittyvän tarinan. Koskisen ja Kauko Röyhkän yhdessä tekemät tekstit ovat kirkkaita ja selkeitä, joskus tunteellisia ja välillä ilkikurisia.

Yhden traagisesti päättyvän perjantai-illan kuvaus poplevyn muodossa on yllättävän luonteva ja koskettavakin. Vain vanhuksen näkökulma kappaleessa Vanha mies parvekkeella kuulostaa laiskalla tavalla kliseiseltä.

Albumin mittaan venytetyn draaman kaaren ja episodirakenteen viehätys saattaa haihtua useiden kuuntelukertojen myötä. Se ei ole suuri vahinko, sillä Koskisen sävellykset ovat mainioita, ja levyn soinnissa on käytetty hyvällä maulla 1960- ja 70-luvun psykedeliarockin mausteita, Saa haluta -raidalla myös 80-luvun syntesoijapoppia.

Musikaalista nautittavuutta tuo myös Koskisen laulu, joka on vahvempaa ja itsevarmempaa kuin ensilevyllä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi