Eeva-Riitta Eerola tekee sähköisiä maalauksia

Kuvat. Lampsin suurin odotuksin Eeva-Riitta Eerolan (s.1980) näyttelyyn. Nuorehkon maalarin vakuuttavan oloinen taide on kiinnostanut jo pidempään, ja Galleria Katariinan katselmus on ensimmäinen soolo Kuvataideakatemiasta valmistumisen jälkeen.

Eikä minun tarvitse pettyä. Eerolan uusi teossarja on juuri niin hieno kuin varovasti toivoin.

Abstrakti jälki on vaivattoman arvoituksellista olematta laskelmoidun tai turhan viritetyn oloista. Värit ovat nuorekkaita ja raikkaita, kuin levynkansien ja muotivaatteiden maailmasta. Skaala on samalla lailla ärhäkkään trendikäs kuin ikätoveri Rauha Mäkilällä. Mutta Eerolan maalauksissa on paljon muutakin kuin väriä ja pintaa.

Eerola maalaa häivähdyksiä, ehkä urbaanista elämästä. Näen maalauksissa kuvaaiheita linnuista soutustadioniin, joku toinen jotain ihan muuta.

Maalaukset pysyvät mainiosti kasassa, vaikka niissä tapahtuu paljon. Rytmikkyyttä riittää, ja sommittelu on kohdallaan. Maalauksissa on jopa niin paljon sisäistä jännitettä, että ne suorastaan sähköistyvät. Tästä saa voimaa kevään odotukseen!

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi