Ihailtavan ajaton Sakari Viika

KUVAT. Sakari Viikan (s. 1956) näyttelyssä on huikaiseva värivalokuva, jossa puretun VR:n makasiinin hämärällä laiturilla kävelee ihmisjoukko. He osuvat valolähteeseen ja erottuvat varjoina.

Makasiinirakennuksen taustalla näkyy Sanomatalon lasikompleksi futuristisena kuin ilmaan nouseva avaruuslaiva. Kahden rakennuksen - ja maailman - kontrasti ei ole ainoastaan suuri, se on suorastaan kohtuuton.

Viikan täysosuma kannustaa mielikuvitusta muodostamaan tulkintaa kontrastin ymmärtämiseksi. Näin hänen valokuviensa kohdalla on usein; "kuvan esittävä aihe ei ole kuvan aihe", Viika toteaakin näyttelyn yhteydessä julkaistussa Heavy Light -kirjassa.

Viikan valokuvat syntyvät asettelematta ihmisiä tai asioita "sopiviin" paikkoihin. Dokumentaristina hän kuuluu vanhan liiton edustajiin, joille maaginen ratkaiseva hetki ratkaisee kuvan onnistumisen.

Heavy Light -näyttely on osin takautuva, siinä on kuvia 1970-luvun lopulta nykypäivään. Mukana on myös selailtavia taiteilijakirjoja, kuten aavemainen dokumentaatio puretusta Länsi-Pasilasta.

Muun muassa performanssiryhmien kanssa yhteistyötä tehnyt Viika tunnetaan laajalti tanssikuvistaan. Niiden eräänlaisena laajennuksena voi nähdä hänen dokumentaariset valokuvansa katuelämästä, kadun tansseista.

Niissä kuvastuu spontaanius ja kyky heittäytyä hetkeen, oli se kuinka omituinen hyvänsä.

Näyttelyssä ja Heavy Light -kirjassa eri-ikäiset kuvat täydentävät toisiaan, ja mustavalkoinen rinnastuu värilliseen. Jatkuvuus korostuu. Ja jos jokin tuntuu vanhalta, se johtuu aiheesta - esimerkiksi kuva puretusta talosta. Viikan kuvaustapa itsessään on ihailtavan ajaton, kuvan sisäisiä ominaisuuksia - ja valon mahtavia aspekteja - korostava.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi