KUVAT Tiloja ja tilanteita - arkkitehtuurivalokuvia joissa on ihmisiä (jamuutama eläin), Jouni Kaipian valokuvia 21.2. saakka Kulttuurien museossa(Eteläinen Rautatiekatu 8). Ti-to 11-20, pe-su 11-18.

Ihminen mahtuu rakennuskuviin

Julkaistu: 8.12.2009 lehdessä osastolla Kulttuuri

A A

Anu Uimonen
Helsingin Sanomat

Arkkitehtuuria valokuvattaessa pääosa annetaan yleensä rakennuksille niin tiukasti, ettei rakennuksia käyttäville ihmisille ole kuvissa sijaa.

Kun arkkitehti Jouni Kaipia antaa omalle Tiloja ja tilanteita -näyttelylleen alaotsikoksi "arkkitehtuurivalokuvia, joissa on ihmisiä (ja muutama eläin)" hän ilmoittaa heti katsovansa asiaa toisesta näkökulmasta.

Näyttelyn kuvat ovat kymmenen vuoden ajalta matkoilta Aasian eri maissa, paikoista, joissa rakentaminen vielä noudattaa ikiaikaisia perinteitä.

Rakennusmateriaalit tulevat läheltä, joten talot ovat yhtä ympäristönsä kanssa. Rajasthanilaisessa kylässä rappaus on samanväristä kuin punainen maa, thaimaalaisen pääskysenpesäkeräilijäperheen koti rantatöyräässä on rakennettu bambusta.

Kaipia kuvaa tiloja ja tilanteita: arkkitehtuurin merkitys kasvaa arjesta ja aistimuksista, ihmisen läsnäolosta omassa kodissaan.

"Rajatilassa oman pesän ja ulkopuolisen maailman välissä määrittyy rakennustaiteen todellinen laatu", hän kirjoittaa näyttelynsä tiedotteessa.

Yksi kuvasarja näyttääkin ihmisiä kotioven kynnyksellä.

Kaipia on rakentanut näyttelynsä teemoittain, jolloin maantieteelliset ja kulttuuriset etäisyydet menettävät merkityksensä. Ihmisellä on samat perustarpeet niin Kiinassa ja Intiassa kuin Malesiassa ja Nepalissa: rakentaa suoja itselleen ja perheelleen, asettaa se suuremman yhteisön osaksi - ja luoda kokonaisuudesta esteettinen.

Myös Kaipia toimii rakentajana: hän on ripustanut kuvat seinille kolmiulotteisiksi kokonaisuuksiksi. Tänään kotona -sarjan kuvat muodostavat suojaavia seiniä, Julkisivuaiheista rakentuu fasadi, Permantopaikkoja nähdään vaakatasossa, ja niin edelleen.

Portaat, ikkunat ja porttikongit saavat omat sarjansa, joissa katse suuntautuu sisältä ulos ja ulkoa sisään.

Kaipia näkee maailmassa kauneutta, eikä häpeile tuoda sitä esiin. Hän tavoittaa herkästi paikan hengen, johon vaikuttavat paitsi tilat ja rakenteet myös valot ja värit. Lisäksi hänellä on vapauttavan luonteva suhde arkkitehtuuria asuviin ihmisiin (ja niihin muutamiin eläimiin).