Jäljet piirtyvät esiin

Kuvat. Abstrakti ekspressionismi on muutaman vuoden ajan tehnyt paluuta myös nuorten maalarien tyylilajiksi. Parhaimmillaan modernistiseen ilmaisuun on löytynyt uusia sävyjä.

Tekijät ovat onnistuneet omassa ilmaisussaan ohittamaan informalismille tyypillisen itseensä käpertyneen estetisoinnin. Sami Havia (s. 1982) on yksi näistä lahjakkuuksista, jotka hyödyntävät informalismin perinteitä, mutta ryydittävät sitä omilla mausteilla. Hän leikittelee herkullisesti sattumanvaraisuuden illuusiolla ja ammentaa populaarisarjakuvan ja tietokonegrafiikan visuaalisesta kielestä.

Hän onnistuu parhaiten teoksissa, jotka ovat hauskoja ja kepeitä. Väliin näyttää siltä, että yritys on ottanut voimille ja keveys katoaa. Jälki ei tällöinkään ole huonoa. Riemastuttavat yksityiskohdat häviävät kuitenkin maalausjälkeen, joka näyttää tietoisen vakavasti otettavalta.

Havian teosten jippo on yksityiskohtaisuus, joka kasvaa impulsiivisen maalaamisen rinnalle.

Siveltimenvedot saavat ääriviivat ja näyttävät pohjastaan irronneilta. Efekti vie ajatukset pop-taiteeseen, ja perinteisistä raaka-aineista huolimatta koko soppa tuntuu uudenlaiselta.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi