Liskojen kuningas ja muut maailmanlopun merkit

Kuvat. Erkki Nampajärvi (s.1982) kehittää Kalervo Palsan ja kumppaneiden viitoittamaa rappiotaiteen perinnettä uuteen, mielenkiintoiseen suuntaan. Masturbaation ja kuolemanvietin erottamaton yhteiselo kulkee Nampajärven piirroksissa tiiviisti mukana, mutta uutena piirteenä niitä sävyttää suorastaan apokalyptisiin mittasuhteisiin kasvanut eksistentiaalinen ahdistus. Kolmipäiset vanhukset ja ristiinnaulitut liskoihmiset vyöryvät maailmanlopun airuina miehen alitajunnasta kuin Ilmestyskirjasta.

Kookkaat muste- ja hiilipiirrokset saavat tehonsa tarkkaan sommitelluista kollaasielementeistä, jotka herättävät hienostuneen viivan henkiin. Piirroksissa säväyttää niiden välittömyys, viivan epäröimätön liike, joka korostaa kuvien tajunnanvirtamaisuutta; on kuin taiteilija olisi piirtänyt ne houreisessa unessa.

Kieltämättä Nampajärven angsti lähentelee paikoin jo liioittelua, mutta banaaliksi se ei lankea. Vakuuttavuus on usein yllättävän lähellä naurettavuutta.

Näyttelyn viimeiset teokset antavat toivottavasti esimakua tulevasta. Gallerian pienempään tilaan on sijoitettu muista erilleen kaksi erinomaista maalausta, jotka tuovat groteskiudessaan mieleen jopa Francis Baconin myöhäistuotannon. Näitä lisää.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi