Mistä tulen? Kuka olen?

Kuvat. Oma itse, perhe ja suku ovat olleet monen valokuvataiteilijan kuvauskohteina viime vuosina. Käsiteltävänä on tällöin usein oman identiteetin rakentuminen, "itseksi tuleminen", kuten myös Erica Kovasen (s. 1982) näyttelyssä Oma huone II.

Omasta huoneesta poliittisena ja feministisenä käsitteenä kirjoitti Virginia Woolf, mutta Kovanen siteeraa sisäisemmästä omasta huoneesta kirjoittanutta Bo Carpelania:

"...niin se johtaa minut huoneeseen, ei kovin kauas, joka on vuosien mittaan rakentunut sisälleni ja leijuu siellä kuin kristalli tietoisuudessa ja tunteessa, ja ne kaksi ovat yhtä."

Kuvissaan Kovanen poseeraa yksin tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa - ja katsoo kameraan. Kuvauspaikkoina ovat niin tutut kotimiljööt kuin matkoilta löytyneet paikat.

Kuvaaja ottaa paikkansa sukupolvien ketjussa kuvassa Äidin ja isoäidin kanssa. Kolme naista lojuu kukkataulujen ja perhevalokuvien ympäröimänä sängyllä, jonka patjat on verhottu muovilla. Heidän välillään oleva side on ikään kuin irrotettu kaikesta arkisesta.

Myös seitsenpäinen sisarusparvi esiintyy viileästi, vailla näkyviä tunteita.

Aistillisuutta Kovasen kuviin tuo vesi, joka on olennainen tekijä useammassakin teoksessa. Uusi aamu -kuvassa uimarin katse uima-altaasta kohdistuu ulos ikkunasta, josta ei udun vuoksi näy mitään.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi