Paljon puhuvat kuvat

kuvat. Nuoren polven lehtikuvaaja Timo Pyykkö työskentelee Apu-lehdessä, jossa ainakin tähän asti on ollut sijaa kunnon kuvajournalismille. Avussa siis julkaistaan valokuvia, jotka sanovat itsessään jotain, tai kertovat parhaimmillaan jopa enemmän kuin ne tuhat sanaa kuvan vieressä.

Pyykön (s. 1973) Agron-näyttelyn paljon puhuvat kuvat ovat syntyneet juuri reportaasimatkoilla. Niiden yhteisenä nimittäjänä toimii ihmisen kaksijakoisuus: käyttäytyminen yksin ja ryhmässä, laumaeläimenä.

Varsinkin viimeksi mainitusta Pyykkö on repinyt irti absurdeja ulottuvuuksia. Joukossa todellakin tyhjäpäisyys tiivistyy, kuten ryhmävalokuva Ikea-myymälän avajaisaamun odottajista todistaa. Onneksi me kuvattavat emme useinkaan tajua, kuinka hulluilta näytämme osana massaa!

Toisella laidalla näyttelyssä on armoton yksinäisyys, kuten täysosumakuvassa Jokelan koulukeskuksen liepeiltä. Siinä ohi pyyhältävän koululaisen hätäinen varjo halkaisee pelon maantieteen merkitsemän maiseman.

Agronin vahva nimikkokuva paikantuu näyttelyn teemojen risteysalueelle. Vastavalon tummentamassa kohtauksessa Jugoslavian sisällissodan menetykset kokenut Agron-poika on tuskansa kanssa yksin, vaikkakin hyvää tarkoittavien avustustyöntekijöiden ympäröimänä.

Tässä, kuten monessa muussakin Pyykön monitulkintaisessa tilannekuvassa, korostuvat valon mahtavat aspektit.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi