Valo sekoittaa pakan

Kuvat. Arkkitehtuuri on perinteisesti nähty yhtenä kuvataiteen vanhoista lajeista maalauksen ja kuvanveiston rinnalla. Kasper Muttonen (s.1979) sitoo teoksissaan nämä vanhat lajit yhteen.

Hänen näyttelynsä Galleria Huudossa on samaan aikaan klassinen, moderni ja tuore. Teokset ovat kivalla tavalla nostalgisia. Niissä ei näy tietokoneiden vaikutus eikä teollinen työstäminen.

Kädenjälki on olennainen osa teosten tunnelmaa, vaikka muutamat teokset voisivat toimia vielä paremmin astetta hiotumpina.

Muttonen maalaa pikseleitä kolmiulotteisille pohjille, hän roiskii väripisaroita ruudukon pintaan ja poraa pleksiin säännöllisiä reikiä. Riippuen teoksesta lopputulos seilaa lähempänä joko optista taidetta tai nykymaalausta.

Arkkitehtuuri on inspiroinut teoksia ja mukana on myös muutama kolmiulotteinen teos, joiden kieli on anastettu pienoismalleista. Pleksin käyttö tuo maalauksiin uuden konkreettisen tason, joka perustuu valon taittumiseen eri tavoin eri pinnoilta.

Se hämää myös katsetta, joka joutuu etsimään muotoja kuin piilokuvasta. Mikä on maalattu? Mikä on valoa, mikä varjo?

Salaperäisyys hymyilyttää samalla tapaa kuin perinteiset korttitemput.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi