Yksinäisen ravintolassakävijän katse viereiseen pöytään

Kuvat. Jaakko Koskentola (s. 1965) on istunut iltoja helsinkiläisissä baareissa ja ravintoloissa ja kuvannut viereisissä pöydissä istuvia.

Hän näyttää ottaneen kuvansa salaa, sillä vain muutamalla kuvissa esiintyvällä on kontakti kameraan, ja sekin saattaa olla sattuma.

Muutamat kuvista tuovatkin mieleen baarin pöydälle unohtuneen kameran, joka näppäilee kuvia itsekseen, omia aikojaan.

Vaikka Koskentolan teokset ovat täynnä vapaa-aikaansa viettäviä iloisia nuoria, ja vaikka keinovalossa otettujen valokuvien värit ovat korostetun lämpimiä, kokonaisuus on surumielinen ja jopa ahdistava.

Tämä on seuraus pöydällä olleen kameran katseesta, joka on ulkopuolisen ja vieraan. Koskentola on onnistunut tavoittamaan teoksiinsa sellaisen henkilön katseen, joka haluaisi toisten kanssa samaan pöytään, mutta ei syystä tai toisesta voi tai kykene.

Näyttelyn kymmenet keskenään samankokoiset teokset ovat täynnä ihmisiä, mutta kokonaisuus puhuu ennen kaikkea yksinäisyydestä, vieraudesta ja kohtaamisen vaikeudesta.

Se käsittelee suoraan ja osoittelematta asiaa, joka joillekin on vakava ongelma.

Gallerian tiedote ehdottaa, että näyttelyn voisi nähdä myös dokumenttina helsinkiläisestä ravintolakulttuurista. Teosten lataus on kuitenkin niin sitä luokkaa, että esimerkiksi sisustusten pohtiminen tuntuu niiden ääressä täysin toissijaiselta.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi