Ihmisen asussa hoivaa hämmennyksellä

tanssi. Oli sinulla ongelmia alastomuuden kanssa tahi ei, mene silti Zodiakiin katsomaan esitystä Ihmisen asussa. Se on Milja Sarkolan ja Eeva Muilun ohjaama, ainutlaatuisen onnistunut nykyteatterin ja -tanssin liitto, joka koostuu hankalien asioiden kohtaamisesta sekä epäsujuvasta ulosannista. Ihmisen asussa esiintyy komediennejoukko - kiehtovan outo Hanna Raiskinmäki, tunneskaalan heilauttelija Joanna Haartti, hulvaton Niina Hosiasluoma ja vähäeleisen vakuuttava Monika Hartl - jollaista ei kasva joka oksalla. Alastomina he asettuvat katsottaviksi ja toimivat johdattelijoina tabujen tantereelle. Vapauttavampia seuralaisia voi tuskin toivoa.

Vaalealla, pehmeällä teddyllä vuoratussa tyhjässä tilassa yleisöä tervehtii aluksi naiivilla olemuksellaan Raiskinmäki. Jokainen näyttelijä esitellään yksilöllisesti. He muodostavat suloisenkömpelöitä kuvioita, kyykkivät, poseeraavat elävinä veistoksina, ihmislapsina ja pelleinä. Koreografia antaa improvisaatioon kehyksen. Ihot kirjoittavat näyttämörunon.

Esitys ei ole kannanotto nykypäivän ihannevartalomalliin, seksuaaliseen normitukseen tai sukupuolijaotteluun. Se kertoo alastomuudesta hoivaavasti, ilman moralisointia.

Jokainen näyttelijöistä elää oman sisäisen draamansa keskellä. Tietoa annostellaan hitunen sieltä täältä normit rikkoen: Haartti selittää Hartlin pyllylle, että aikoo vähentää puhumista. Raiskinmäki pui ihmissuhdeongelmiaan Hosiasluoman kainalolle.

Järjetöntä, tiedän. Mutta ihan käsittämättömän hauskaa.

20.11. esityksessä yleisökin riisuutuu alasti - näyttämön ja katsomon rajaa hämmennetään entisestään. Mikä tekee meidät ihmisiksi toisten silmissä? Niin, mikä on ihmisen asu. Siinäpä kylliksi yhteiskunnallisuutta yhteen esitykseen.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi