Kekäläinen syventää käsialaansa

Sanna Kekäläisen uusin sooloteos The Beast - A Book in an Orange Tent on lokerointia kaihtavaa ihmisen puhetta, jota todella nykyaikana tarvitaan. Kekäläinen pyrkii ymmärtämään maailmaa aina mikroskooppisen pienistä huomioista suurin valtapoliittisiin kysymyksiin saakka. Hän syventää aiemmista teoksistaan tuttua käsialaansa, jossa liike, sana ja ajatus yhdistyvät. The Beast - A Book in an Orange Tent vaikuttaa tyyliltään leikkisämmältä kuin Kekäläisen viime vuosien häpeään keskittyneet työt. Kekäläinen on draaman esittäjä "the beast", joka hahmottaa maailmaa kärjistysten, vastakohtien ja tuhon kautta. Hän on jälleen aivan vastaansanomattoman antaumuksellinen esiintyjä, jonka läpi virtaa liikettä, tunnetta ja sanoja. Hän ei tee yhtään yleisöä kosiskelevaa liikettä tai helppoa ratkaisua. Hän muistaa koko alastomalla vartalollaan, jokaisella solullaan. Ajattelu ei ole ihmisen ruumiista irrallista, vieraantunutta, robotisoitunutta.

Kiasma-teatterin lavan takaosaan on pystytetty 70-luvun oranssi kupoliteltta. Edessä on tyhjä mutta valoilla elävä ja Kekäläiseen reagoiva tila. Kekäläisen maailmassa lentävällä matolla, korkokengillä, puvuntakilla, dildolla, mustilla, kiiltävillä esineillä ja mustalla mekolla on oma symboliikkansa.

Ihmisellä on kaikkea, muttei kuitenkaan mitään, mitä hän todella tarvitsisi. Kekäläinen luo tilanteita, joissa huomaamattamme esineellistämme ja rajaamme toisen ihmisen.

Esitys asettuu myös Kekäläisen aiempia teoksia selvemmin kyseenalaistamaan länsimaista vastakohdille rakentuvaa ajattelua. Voiko ihminen olla yhtä aikaa sisällä ja ulkona? Idässä ja lännessä? Mies ja nainen?

Kekäläinen asettelee esineitä epätavallisiin paikkoihin, aloittaa ja lopettaa liikkeensä miten tahtoo ja lähes syö mikrofonin siihen puhuessaan.

Välillä hän palaa telttaan, joka on paitsi jonkinlainen turva, myös vihje siitä, että näyttämön voi nähdä toisin.

Teltta on myös runouden, toisenlaisen näkemisen, huone.

Tuulen ja sateen äänet, häly sekä Bachin ja Asian Dub Foundationin musiikki antavat liikekielelle kontrasteja. Kekäläinen vaihtaa näkökulmaa tiuhaan eikä lähesty mitään asiaa suoraviivaisesti.

Lopuksi mediataiteilija Sini Haapalinna tuo tanssiteoksen teemat vielä kerran yleisön eteen.

Muistammeko todella, kokonaisvaltaisesti - vai sullommeko aivomme vain täyteen tietoa ja elämyksiä? Juuri Afrikka-aiheisen ARS 11 -näyttelyn viimeisenä päivänä kysymys saa erityisen painoarvon.

Haapalinnan tavassa luoda näytölle ja monitoreihin monia päällekkäisiä kuvapintoja on samantapaista oikukasta ilmavuutta kuin Kekäläisen tanssissa.

Lopulta ruudulle heijastuu prisman lailla valoa taittava kauneuden lintu, josta Kekäläinen on puhunut paljon. Siten The Beast - A Book in an Orange Tent kiteytyy kauneuden kaipuuseen.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi