Kuupojan illuusiot ihastuttavat

Tanssiteatteri Raatikko ja Taikateatteri 13: Kuupoika. Käsikirjoitus Ib Spang Olsenin kirjan pohjalta Pirjo Toikka, ohjaus Tatu Tyni ja Marja Korhola, lavastus ja puvut Janne Siltavuori, musiikki Antti Hynninen, valot ja illuusiot Tatu Tyni, koreografia Marja Korhola, esiintyjät Minna Liimatainen, Ida Huhtala ja Juha Laurila, ääninäyttelijät Tero Koponen ja Elisa Salo.

Tanssi. Tarina on tarkemmin ajatellen aika kummallinen. Kuu näkee kuvajaisensa lammessa ja ihastuu siihen. Kuu lähettää Kuupojan noutamaan kuvajaistaan. Kuupoika tuokin hänelle peilin, eikä kuu ole enää koskaan yksin. Sadun opetus? Jokainen on itselleen parasta seuraa?

Vaikka tarina olisi kuinka heppoinen, on toteutus sitäkin nautinnollisempi. Tatu Tynin luomat illuusiot ovat Raatikon ja Taikateatteri 13:n Kuupojassa parasta antia. Mustan teatterin keinoin siinä leijutaan ja lennellään pitkin näyttämöä. Esineet heräävät henkiin ja niillä tuntuu olevan oma tahto.

Esityksen tempo on ihailtavan rauhallinen, ellei peräti viipyilevä. Toteutuksessa on visuaalista runollisuutta, joka tuntuu pitävän myös lapsiyleisön aloillaan. Myös tanssille annetaan tilaa. Antti Hynnisen äänimaailma on eräänlaista ambient-musiikkia, häiritsemätöntä mutta tunnelmaa luovaa.

Yhtä asiaa ihmettelen: jos lähdetään tekemään juttua erityisesti kuun pojasta, miksi pääroolia esittää nainen? "Housurooleja" toki on aina ollut. Kaikki kunnia erittäin notkeasti liikkuvalle Minna Liimataiselle, mutta Marja Korholan koreografia hänelle on kovin tyttömäistä ja sievistelevää. Ehkä sillä pyritään eteerisyyteen, mutta vallattomampaa ja rouheampaakin liikettä olisi voinut odottaa.

Kokonaisuus on kuitenkin herttainen, ja lapsiyleisöä ajatellen ehkä vähän jännittäväkin.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi