Tanssiunet sai 20 eurolla

Tanssi. Osa yleisöstä päätti ottaa torkut, kun 1900-luvun musiikkianarkistin John Cagen haamu kohtasi nykytanssinäyttömällä unkarilaissyntyisen, elävän naistanssijan Eszter Salamonin. Cage ilmestyi Helsingin Kaapelitehtaalle Salamonin lukiessa ääneen miehen luentoteosta Lecture on Nothing (Luento ei mistään). Samalla tanssija yritti tanssia.

Saimmeko tästä Dance for Nothing -esityksestä 20 euron nykytaidetorkut vai jotain kokemisen arvoista?

Kallistun jälkimmäiseen, nippa nappa. Mielestäni Salamon onnistui siinä, mitä hän käsiohjelman mukaan tavoittelikin: tanssilla oli väliä kaiken puheen jälkeen tai pikemmin sitä vastaan.

Cagen luentoteos muuntui monotoniseksi ääneksi, jota Salamon kanavoi kehoonsa. Puheessa vilisi kylmää sotaa, Bachia ja alkuperäisen kertojan tunnekuvauksia, mutta mielenkiintoisemmaksi nousi Salamonin elävä keho. Se teki näkyväksi tutun ongelman: miten vapautua kehon kulttuurisista merkityksistä?

Nippa nappa tulee siitä, ettei tämä kehotutkielma juuri havahduttanut. Kuten sanottu, se unetti. Tanssija kehottikin torkkumaan. Ajatuksen takana lienee nykytanssin muotifilosofia eli se, että koreografia on pitkälti sitä, miten katsoja siihen reagoi. No, joku kyseli esityksen jälkeen, onko jokin baari auki. Mietin samaa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi