Tero Saarisen uusin hitti on jo vanha klassikko

KUOPIO. Ei epäilystäkään. Kansa rakastaa Tero Saarista ja tätä Carolyn Carlsonin uudelleen lämmitettyä klassikkoa Blue Lady. Kuopiossa täpötäysi kaupunginteatteri huutaa ja hihkuu seisaallaan Saarisen urakoitua 70-minuuttisen soolon. Ja aivan ansaitusti - on nähty jotain ainutlaatuista.

Suomalaissukuinen Carlson teki sinisen leidinsä itselleen jo 1983, ja hän on esittänyt sitä kymmenilletuhansille katsojille. Nyt hän halusi antaa sen esitettäväksi Tero Saariselle, vaikka se kertoo naisen elämästä ja ikäkausista!

En ole oikeastaan edes hämmästynyt, että teos vaikuttaa kuin Saariselle räätälöidyltä. Kukaan muu ei voisi esittää sitä näin täydellisen "carlsoniksi", enkä tarkoita kopioimista. Saarinen on Saarinen, mutta hän ymmärtää teoksen joka eleellään ja solullaan.

Ei edes esiintyjän sukupuoli tunnu merkittävältä. Carlsonin liike istuu Saarisen tanssijaluonteelle kuin hansikas käteen. Hän ei yritäkään tehdä naisroolia, koska liike itsessään ei ole sukupuolittunutta. Se on pikemminkin neutraalia.

Saarinen tulkitsee kulmikasta liikettä tarkasti artikuloinen. Hän pitää katsojaa hypnoottisessa otteessaan. Varsinkin kuuluisassa seitsemän minuuttia kestävässä pyörimiskohtauksessa, jossa kädet vaeltelevat omia reittejään.

Carolyn Carlson on tehnyt teoksensa pitkälti yksi yhteen René Aubryn minimalistiseen musiikkiin, mutta tässä se ei haittaa yhtään, oikeastaan päinvastoin. Saarinen on musiikin jokaisessa iskussa kiinni, jäntevänä ja hämmästyttävästi kuin jousitettuna. Blue Lady on yksi harvoista nykytanssin piirissä syntyneistä klassikon aseman saavuttaneista teoksista. Se on kuitenkin niin latautunut ja fyysisestikin rankka, ettei sitä voi kuvitella kenen hyvänsä esittämäksi. Tero Saarisessa se on saanut täydellisen tulkin!

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi