Aikakauslehden viihdenovelleista löytyi onnellinen 70-luku

Detta har hänt. Viirus-teatteri Diana-näyttämö. Käsikirjoitus ja ohjaus Joakim Groth. Skenografia: Markus R. Packalén, Peruukit ja maskit: Tuija Luukkanen, Kaija Ilomäki. Valosuunnittelu: Mari Agge. Näyttämöllä: Robert Enckell, Jessica Grabowsky, Dick Idman, Marika Parkkomäki, Markus Riuttu ja Åsa Wallenius.

Esityksen voi tehdä mistä vaan, todistaa Viirus-teatteri. Joakim Grothin käsikirjoittama ja ohjaama kollaasiesitys Detta har hänt kertoo 70-luvun Allers-aikakauslehdestä.

Väkeviä, kokonaisia ihmisiä, sukutarinoita ja tarkkaa ajankuvaa sisältävistä näytelmistä tunnettu Groth debytoi vakavahenkisellä runokokoelmalla 1979, 26-vuotiaana.

Nyt hän paljastaa, että syvämietteisen nuorukaisen kyyneleet valuivat aikoinaan myös Allers-landian viihdenovellien äärellä.

Allersissa 1970-71 julkaistut romanttiset, jännittävät, opettavaiset ja riipaisevat novellit siirtyvät lavalle rinnakkaisina, toisiaan ruokkivina todellisuuden ja lehden todellisuuskuvan risteytyksinä.

Myös lukijoiden tarinat, kysymyspalstat, arvoitukset ja tietoiskut saavat liikuttavan huolellisen paneutumisen.

Kotoisalla Diana-näyttämöllä yleisöä tervehtii Markus Packalénin loihtima 70-luvun asunto: ruskean ja vihreän sävyt sekä karvalankamatot.

Miesten polkkatukat, poseeraavat värit, puuhelmet, tupeeraukset, keihäsmatkat ja hittibiisit ujuttautuvat kollektiiviseen tajuntaan valotilanteiden rytmittäessä näyttelijöiden menoa.

Laatukuvaa saadaan, tosin retroilubuumia kyseenalaistaen. Ajankuva on aina pohjimmiltaan teennäinen.

Paperinukkemaiset hahmot on ohjattu täyteläisiksi.

Yleisö ulvoo lähes kolmituntisen esityksen alusta loppuun, sillä Viiruksen rakastettavat kuminaamat venyvät kaikkeen. Robert Enckell, Dick Idman ja Marika Parkkomäki tekevät liudan epäkorrekteja vanhuksia, naiiveja keski-ikäisiä ja huonoryhtisiä filosofeeraajia. Åsa Wallenius kannattelee hersyvästi perheenäitistereotyyppiä, Markus Riutun hienoin rooli on nukkavieru taiteilija, ja Jessica Grabowsky esittää ihmeen aidon lapsihahmon.

Ilmiölähtöisen esityksen aiheeksi valikoituu useimmiten hankalaksi tiedetty asia. Viirus menee omaan suuntaansa: kohti tavallisuutta. Ja hups, se väittää, ettei 70-luku ollut pelkästään politiikkaa, vaan suurimmalle osalle ihmisistä se tarkoitti elintason nousua ja mahdollisuutta nauttia elämästä. Detta har hänt kalastaa tabun sieltä, mistä sen kaikkein vähiten luulisi löytyvän.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi