Aleksis Kiven henki elää Jurkassa

Teatteri Jurkan Kivi on niin hyvää monologiteatteria, että jos joku kehtaa väittää, että aina on varaa parantaa, hän valehtelee. Hannu Mäkelän Kivestä (2010) dramatisoitu kantaesitys on merkittävä teko.

Se on makeilemattomuudessaan harvinaisuus. Siloiset ja huolimattomat sähköpostisanat eivät sovi tämän esityksen kuvailuun.

Mäkelän proosarunomainen Kivi-romaani keskittyy taiteilijan viimeiseen elinpäivään, uudenvuoden aattoon vuonna 1872.

Jurkan esityksessä Johannes Korpijaakon tulkitsema Aleksis Kivi pyörittää valtaisana karnevaalina muistojaan, toteutumattomia haaveitaan, katkeruuttaan Ahlqvistiin, kaipuutaan Agnesta kohtaan, tavoittelee houreisena eroottisia kokemuksiaan ja nousee vielä kerran kirjoittamaan.

Hän kärsii köyhyydestä, viinan himosta, veloista ja mielen järkkymisestä.

Korpijaakko on armoitettu Kivi-tulkki ja Kiven hänelle dramatisoinut ja ohjannut Samuli Reunanen tietää sen.

Näyttelijälle annetaan tilaa tehdä monologista suurta näyttelijänteatteria ja tribuutti Kivelle.

Hän vangitsee yleisön vahvalla fyysisellä ilmaisulla, sanoja rakastavalla, raadollisuudenkin keskellä kohotetulla puheella. Hänessä on kovia kokeneen miehen katkeruutta, jossa kaikesta huolimatta pilkistelee lapsenomainen, runoilijan kuriton sielu.

Kiven teosten kanssa täytyy elää, jotta tällainen esitys voi syntyä.

Tutut säkeet saavat painavan taustan ahtaasta kopista, jossa Kivi vietti viimeiset elinpäivänsä. Nummisuutarien Eskona Reunasen ohjauksessa vuonna 2002 ihastuttanut Korpijaakko luo menneeseen rooliin silmäyksen.

Esityksessä on shakespearemaista täyteläisyyttä, siihen mahtuu koko elämänkaari, suomalaisen miehen tragiikka ja komiikka.

Korpijaakko osaa loihtia Jurkan postimerkkinäyttämön suureksi areenaksi eikä ilmaisu siltikään tunnu ylimitoitetulta.

Kirkasta, mutkatonta ja kuitenkin tiheästi ajatuksia ja tunnelmia risteilevää esiintymistä.

Jokaisesta hikipisarasta ja katkerasta huudosta pusertuu lopulta runoa.

Jurkan esitys tekee kiitolliseksi Kivelle. Se vaalii rakkautta kieleen ja teatteriin.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi