Epäilevä pappi herättää luottamusta

Pyhän miehen uhri Puoli Q:n näyttämöllä. Käsikirjoitus Miguel de Unamunon pienoisromaanin pohjalta Valtteri Simonen ja Anna Eloaho. Ohjaus Fiikka Forsman, valot Ada Halonen, musiikki ja kitara Carolus Manninen. Näyttämöllä Hannu Kivioja, Valtteri Simonen ja Elena Spirina.

"Kärsin vuoksesi, olematon jumala, sillä jos olisit todella olemassa, olisin minäkin todella."

Puoli Q -näyttämölle on Fiikka Forsman ohjannut esityksen, joka keskittyy uskon ja epäuskon kamppailuun yksinkertaisesti. Sähkökitaristi, kynttilänpätkä ja kolme näyttelijää riittävät.

Esiintyjäjoukko vaalii vaeltavan teatteriseurueen perinnettä: esitys on tehty kutsumuksesta. Se antaa viehättävän sävyn. Miguel de Unamunon (1864-1936) Pyhän miehen uhrin pääosassa on katolinen pappi Don Manuel ( Hannu Kivioja), jolle ihmiset uskoutuvat.

Hänen luonaan käyvät tapauskontoon nojautuva Angela ( Elena Spirina) sekä hänen veljensä, kirkkoa vihaava Lazáro ( Valtteri Simonen). He paljastavat niin salatun rakkauden kuin taponkin.

Vaikka pappi epäilee uskoaan avoimesti, hänelle halutaan uskoutua, ilman rippituolia ja muodollisuuksia. Mitä ihminen kaipaa, kun hän menee ripittäytymään? Jumalan vai ihmisen läsnäoloa?

Päältä lempeä mutta sisältä arvoituksellisempi Don Manuel sopii Kiviojan näyttelijänlaatuun. Elena Spirina näyttelee ylivirittyneesti, mutta vetoaa intensiivisyydellään. Valtteri Simonen osaa hahmotella nuoren miehen kärsimyksen. Carolus Manninen asettuu alusta saakka itsenäiseksi muusikoksi, esiintyjäksi muiden joukossa. Valoilla luodaan kirkon kolkkoa jykevyyttä.

Unamunon henkinen anti tuodaan esiin, ja sitä viedään eteenpäin. Romaanista ei niinkään rakenneta tulkintaa, vaan sävyihin ja ohikiitäviin hetkiin keskitytään yhtä paljon kuin teologiaan.

Uskonkamppailu jää siten puhuttelevasti osittain rivien väliin, asiaksi, jonka voi aistia ja johon voi ottaa osaa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi