Fantasiassa soi hevi-musiikki

Musiikkiteatteri Kapsäkki: Tuliterä. Teksti Timo Parvela, dramatisointi ja ohjaus Milko Lehto, sävellys Marko Puro, puvut ja lavastus Mimmi Resman, valot ja videot Pietu Pietiäinen, äänisuunnittelu Jan Noponen ja Tommi Lindell. Pääosissa Tuukka Vasama, Hermanni Rask, Ida Backer ja Kaisu Kurki.

Timo Parvelan Tuliterä on niin toiminnallinen ja visuaalinen fantasiaseikkailu, että sen toteuttaminen Kapsäkin tiiviillä näyttämöllä tuntuu arveluttavalta.

Kapsäkkiä ei voi syyttää ainakaan kainostelusta, sillä vauhdikasta menoa tuetaan hevimusiikilla ja transsimaisilla kohtauksilla. Pääosassa on seikkailu, jota vyörytetään ilman selviä suvantovaiheita vajaat kolme tuntia.

Esityksessä luodaan niin konkreettista maailmaa, että se tuo mieleen monien fantasiaelokuvien kerronnan.

Pienessä tilassa muun muassa kuljetaan pitkin sortuvan kaivoksen käytäviä, käydään miekkataisteluja, kurkotetaan kohti kuilujen pohjaa ja käydään nyrkkitappelua.

Välillä actionin joukkoon ripotellaan dekkarin ja kauhun sävyjä. Kaikki toiminta pyritään näyttämään todella, mikä tekee esityksen välillä tukkoiseksi.

Jotakin puhdasta Parvelan romaanin dramatisoinnissa kuitenkin on. Se muistuttaa, kuinka itse Kalevalankin sydämessä sykkii seikkailu. Tuliterässä jatketaan Kalevalan Sammon kohtalon kehittelyä melko synkkään suuntaan. Sammosta luopumaan joutuneen Louhen lähettämä kirous on toteutumassa, mistä kertoo äkkinäinen ilmastonmuutos koko maailmassa.

Parvela kuvaa tarinassaan paitsi maailmaa pelastavia lapsia, myös paljon pimeyden ruumiillistumia.

Kapsäkin esityksessä hiidet ja muut Pohjolan hahmot tulevat niin tunnistettaviksi, että vieressä istuneen pikkuneidin kommentti kuului: "ei pelota enää yhtään".

Niin konkreettinen meininki on, että esityksen lopun puheet Pohjolasta binariteettien ulkopuolisena paikkana jäävät painottomiksi.

Esitys tuntuu ytimissä, kun sähkökannel pärähtää käyntiin ja Marko Puron shamanistiset biisit pakkautuvat tajuntaan.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi