Isänmaan etuvartio kutsuu - oletko valmis?

Q-teatteri valottaa lottien historiaa kolmen näytelmän erilaisissa tarinoissa Suomenlinnassa

 Suomen Lotta Svärd -järjestö näyttää kyntensä, kun kauppatorin seuduilla liehuu satoja Venäjän lippuja. Venäläiset katumaasturit ja hummerit tööttäilevät minkä äänitorvista lähtee.

Katukuvasta päätellen Helsinki on vallattu.

Mutta veden toisella puolen, piilossa vallien takana odottaa vastaisku.

Tarjolla on Kristian Smedsin Tuntemattoman sotilaan vastanäytelmä Siniväriset, sillä nyt näkökulma on Väinö Linnan väheksymien lottien. Jos joku on päässyt siihen käsitykseen, että nyt Suomenlinnassa pilkataan lottia, hänen on syytä tarkistaa ennakkoluulonsa ja lähteä jopa katsomaan Q-teatterin esitys.

Se ei todellakaan pilkkaa, päinvastoin. Siniväriset on näytelmätrilogia, jossa on kolme erillistä osaa. Jokainen näytelmä tuo lottateemaan oman näkökulmansa, aikakautensa ja teatterilajinsa.

Osien välinen dialogi syöttää aihegeneraattoria muullakin kuin Rouva lotan piparkakuilla.

Kuljemme sodan juoksuhaudoista ja kuoleman etuvartioista uusien sukupolvien juuristeluun.

Lopuksi olemme keskellä hyytävää dystopiaa, jossa Suomeen on syntynyt uusisänmaallinen, supermilitantti nuorisojärjestö.

Kolme kirjoittajaa Okko Leo, Kati Kaartinen ja Outi Nyytäjä ovat riemullisesti erilaisia. Leon T äyspuuvillakuosi, Kaartisen Mykkäset ja Nyytäjän Amatsonit ravistavat historian pakkaa terveesti.

Ohjaaja Heidi Räsänen ottaa heidän erilaisuudestaan kaiken irti. Räsänen on monikuosinen ohjaaja, jolta irtoaa sekä farssi, melankolinen synkkyys että sotilaallinen marssijärjestys.

Hänellä on käytössään Q-teatterin tavattoman taidokas ja muuntautumiskykyinen kymmenhenkinen ensemble. Näyttelijät tekevät ihmeitä. He venyvät yhä uusiin rooleihin ja teatterigenreihin. Pukusuunnittelija Riitta Röpelinen heittää heille uusia kamppeita, mutta suurin muutos löytyy korvien välistä.

Vaikkei kesäteatterin katsomo pyöri, pyöritetään meitä katsojia - niin yli kolme tuntia. Pituudesta olisi pitänyt tinkiä ja nyppäistä jokaisesta osasta palasia. Kokonaisuus ei olisi kärsinyt, sillä väljyyttä löytyy sekä sukupolvitarinoissa, pallokoreografioissa että Suomi-iskelmän sinänsä raivohauskoissa sikermissä.

Illan ensimmäinen osa on Täyspuuvillakuosi, historiaan syvästi eläytyvä rintamalottien kohotteinen tarina, joka päättyy nuorten värvättyjen tyttöjen kauhunhuutoon. Leo kirjoittaa ryhmähenkistä balladia, josta lohkeaa suurina paloina osallisten henkilökohtaista kriisiä.

Tulkinnan naisvoimistelua muistuttavat hienot pallo- ja silitysrautajumppaukset vaihtuvat pian kuoleman suudelmiin. Lotta-aatteen dokumentaariset valat, laulut ja lupaukset joutuvat luupin alle.

Kuinkas kävi? Metsän puolukkakankaalla poimiva tyttö kohtaa armeijan harmaisiin kudotut Suden, Näädän ja Karhun. Vannotaan toisenlaisia valoja. Leon teksti on tunnevoimaista ja myyttistä. Suomen hevonenkin palautetaan karismaattiselle paikalleen.

Ne, jotka kuolevat rintamalla Leon kertomuksessa, tarkentuvat Kaartisen näytelmässä Mykkäset. Sodan uhrit ja seurauksista vastaavien sukupolvien edustajat saavat nimet ja kasvot.

Heitä tulvii lattialuukuista kohtauksiinsa, joissa hilpeinä siitetään seuraavaa polvea tai surraan kadotettuja. Suomi soi ja laulaa kuin menneissä Hittimittareissa. Hector on kaikki tai sitten ei yhtään mitään. Mykkäsissä lottajärjestö lakkautetaan (1944). Lottapuku kuopataan perunamaahan. Jäljelle jäävät vain traumat ja ehkä toivo siitä, että tulevat äidit ja tyttäret pystyvät antamaan anteeksi toisilleen. Tästä rävähtää Nyytäjän scifi Suomen tulevaisuudesta. Amatsonit ei pimitä näkyvistään niitä viharenkaita, jotka jo saartavat turvapaikkapakolaisia, maahanmuuttajia tai muutoin "toisia".

Tyttöjengien silmitön katuväkivalta saa uuden käänteen. Suomen našit polttavat kirjoja. Sofi Oksasen Puhdistuksen sivut lentävät ilmassa. V.A. Koskenniemen julistus kaikuu korkealle.

Isänmaallisen paatoksen uusi sukupolvimarssi saapuu Suomenlinnan linnoitukseen.

Näyttämölle palaavat myös Olavi Paavolainen ja Fanni Luukkonen, jotka singotaan tulevaisuuden uniin historian aaveina. Ympyrä sulkeutuu.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi