Jääkarhu jättää jäljet

Teatteri. Kun ryhmä näyttelijöitä väittää olevansa jääkarhuja, pelottomia ja pakkasessa selviäviä yksinäisiä titaaneja, ei uskoisi, että se synnyttää myötätuntoa. Mutta niin Unga Teaternin uutuudessa käy.

Kiertue-esitys Brev till världens ände muistuttaa sananlaskusta: kateus vie kalatkin vedestä. Opettavaisuuden maku ei silti jää päällimmäiseksi. Dramatisoinnissa välitetään ennen kaikkea Annika Lutherin nuortenromaanin haikea ja ekologinen henki sivuhahmoineen, ei vain tarinaa.

Kahden peruskoulunsa päättäneen pojan suhteesta saadaan Arn-Henrik Blomqvistin ohjauksessa vähäisellä rekvisiitalla mutta suhteellisen suurella ja hyvin onnistuneella miehityksellä tasapainoinen esitys. Hyvää ja pahaa ei siinä ulkoisteta tai yksiviivaisesti henkilöidä.

Alussa annetaan vihje tulevasta, kun Viktor ( Ingemar Raukola) lähettää tekonsa paljastavan kirjeen maailmalle. Sen jälkeen käynnistyy tarina.

Viktor ja Jeppe ( Fabian Silén) työskentelevät kesätöissä Luonnontieteellisessä museossa, ja Jepestä tulee pian Viktoria suositumpi töissä ja naisten kanssa. Jeppe ei kestä ystävänsä onnea, vaan päätyy sabotoimaan Viktorin ja muutaman muun elämää.

Näyttelijäntyö on paikoin turhan tyyliteltyä. Parhaiten toimivat koskettavat kohdat, joissa luonnollisuus pääsee pintaan. Romaanimaiset ratkaisut, kuten kertojaäänen käyttäminen, toimivat hyvin.

Esityksessä on onnellinen loppu, eikä olekaan ja ehkä sittenkin on. Elämänkaltaisuus tekee esityksestä hengittävän.

Pahasta jälki jää. Jääkarhuus, tuo tavoiteltu ihmisolomuoto, on suuri vankila.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi