Keksinnöistä tärkein on toivo

Düsseldorf. Ilta tummuu jättömaalla. Luolamiehen asuun pukeutunut näyttelijä kirmaa edestakaisin ja luettelee ihmiskunnan sata suurinta keksintöä aina esihistoriasta nanoteknologian aikaan.

Yleisöä hytisyttää. Silti kukaan ei toivo, että näyttelijä lopettaisi.

Ympärillä leviää sirkusseurueen puoliksi purettu leiri. On meneillään saksalaisen René Polleschin Ruhr-trilogian viimeinen osa Der perfekte Tag (Täydellinen päivä). Erityisvierailu kuuluu ehdottomasti Impulse-festivaalin helmiin.

Pollesch on tunnettu aggressiivisesti yhteiskuntaa kritisoivana tekijänä. Nyt avantgardisti tavoittaa aivan uudenlaisen herkkyyden. Lähes pelkästään näyttelijä Fabian Hinrichsin karismaan luottava esitys on haikean hyväntuulinen tutkielma valehtelemisesta.

Näyttelijä yrittää tehdä taikatemppuja huonolla menestyksellä. Silti esitys on mitä maagisin. Sirkusatmosfääri ja esiintyjän lopuksi selkäänsä kiinnittämät siivet sen ehkä tekevät. Illuusiota tietoisesti rikkova Der perfekte Tag rakentaa vaivihkaa yleisön eteen vielä suuremman ihmeen, todellisuuden magiikan.

Euroopan tiheimmin asutulla alueella, Saksan Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa nyt jo kahdennenkymmenennen kerran järjestetty nykyteatterifestivaali on usein ollut aikaansa edellä ja muun muassa esitellyt Polleschin ja Rimini Protokoll -ryhmän, joista on myöhemmin tullut maailmankuuluja.

Nyt festivaalin esityksille on ominaista huumori. On sitten aiheena ilmastonmuutos, kuolemanpelko, isäsuhde, maskuliinisuus tai oman maan brändääminen.

Berlin-ryhmän dokumenttiteatteriesitys Tagfish kertoo erään rakennushankkeen kohtalon. Läheiselle Essenin alueelle on suunniteltu jo vuosia uutta rakennusta, jonka rahoittajaksi on lupautunut upporikas šeikki.

Ryhmä on videoinut hankkeen jokaista järjestäjää erikseen ja asettaa heidät nyt ensimmäistä kertaa saman pöydän ääreen videokuvan avulla. Terävämpää satiiria saksalaisesta perusteellisuudesta ei voitaisi oikeastaan tehdä. Kaikki on niin pikkutarkkaa, että lopulta mitään ei tapahdu.

Euroopan festivaaleja kiertää paljon muodollisesti pätevää "IKEA-taidetta", joka sopii joka paikkaan ja joka ikiselle, mutta kantaa mukanaan ikävän muovista makua. Tällaisia esityksiä festivaaliohjelmistoon mahtui kuitenkin vain yksi, God's Entertainmentin osoitteleva Bollywood-parodia.

Festivaalin korostettua kliinisyyttä vasten jollain lailla paikalliset esitykset loistavat.

Pedofiili-isä Joseph Fritzlin kautta rakkauden perverssiä puolta tutkiva ruotsalais-suomalainen yhteistyöesitys Conte d'Amour kuuluu festivaalin kärkeen. Muutenkaan kotimainen nykyteatteri ei kansainvälisessä vertailussa kalpene.

Nykyteatterissa on hienoa, kun pienet signaalit ovat todella pieniä, lähes aavistuksia.

Tällaista mikroskooppista tarkkuutta sisältyy itävaltalaisen esiintyjäryhmä Die Rabtaldirndlnin Aufplatzeniin, joka on korostetun isänmaallinen esitys.

Viiden kansallispukuisen nuoren naisen esittämä nyrjähtänyt matkailushow esittelee viisi naistyyppiä. Naiset ovat niin kunnollisia, suoraselkäisiä ja tomeria, ettei heitä saata vakavin kasvoin katsella.

Impulse tarjoaa monipuolisia impulsseja. Silti festivaalin pääesiintyjillä on vielä vähän matkaa kunniavieras Polleschin uniikkiin ilmaisuun.

Täydellisessä päivässä tavoitetaan elämän ihme. On tärkeää keksiä pyörä aina uudelleen. Ehkä siinä on maailman, tai ainakin teatterin, mahdollisuus juuri nyt.

Toivo, ihmiskunnan tärkein keksintö!

Suomalais-ruotsalainen yhteistyöesitys Conte d'Amour esitetään lauantaina ja sunnuntaina kello 17 Düsseldorfin Kunsthallessa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi