Klassikon murtumista pilkistää ihminen

Teatteri. Tšehov-konseptissa klassikkonäytelmät elävät demokraattisina keskustelukumppaneina. Pilvi Porkola ja työryhmä lukevat Kiasma-teatterissa Tšehovin tekstejä ja miettivät, mitä ne tarkoittavat nyt, kun kokonaisten tarinoiden ja henkilöhahmojen ajan väitetään olevan ohi.

Aluksi luetellaan esityksen valmistamiseen tarvitut ainekset, kuten ämpärillinen tekoverta, jota tarvitaan, kun Lokin Konstantin ampuu itsensä. Myöhemmin Lokin taidepohdinnat siirtyvät osaksi esiintyjien arkea, Kirsikkapuiston ja Vanja-enon vanhan ajan ja uuden ajan törmäyksiä demonstroidaan piirroksin.

Yleisösuhde on liikkeessä: katsojat houkutellaan uskomaan esineteatteriin, todistamaan henkilökohtaista puhetta ja suhtautumaan klassikoihin rajausten kautta. Hentona pohjavireenä elää sivistyksen kaipuu. Nykyihmisiä ei yhdistä sama kirjallinen sivistys vaan viihteen kuvasto ja informaatiotulva.

Performanssimaisessa esityksessä esiintyjät ja heidän rakkaudenkaipuunsa, nostalgiansa ja illuusionsa murtautuvat kuin vahingossa esiin.

Porkolan töissä on usein - niin nytkin - läsnä koukuttavaa punk-henkeä, joka ei ilmene energiana vaan kykynä jättää asiat luonnosmaisen avoimiksi. Hän heittää ideoita ikään kuin tihentämään ilmaa ja tunnelmaa, muttei lopullisesti sitä määrittelemään.

Tšehov-konsepti Kiasma-teatterissa 26.2. saakka. Tšehov-klubi Kansallisteatterin Lavaklubilla 28.2. klo 20.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi