Julkaistu: 24.8.2010 lehdessä osastolla Kulttuuri
Sesa Lehto on valtionvarainministeri, jonka käsiin joutuu runokirja.
Varjofinlandia. Käsikirjoitus ja ohjaus: Anna Veijalainen. Esityskokonaisuuden suunnittelu: työryhmä. Lavastus ja valosuunnittelu Max Wikström. Musiikki Timo Hirvonen. Näyttelijät Sesa Lehto ja Eeva Putro.
Voiko esityksestä, jossa runous tekee valtiovarainministeriin vaikutuksen, olla edes vähän pitämättä?
KokoTeatterin Varjofinlandiaa katsoessani puntaroin useamman kerran sitä, onko sen pelkistetyissä kohtauksissa kyse tyylikkäästä tiivistämisestä vai vanhojen vitsien toistamisesta. Ja onko rouhea meininki kiinnostavaa rosoisuutta vai huolimatonta tekemistä? Raja on hiuksenhieno, ja sillä Kokossa nyt taiteillaan. Karri Kokon runoteos Varjofinlandia (2005) koostuu blogeista ja netistä löydetyistä lauseista. Kokko on luonut kollaasimaisen runoteoksen, jossa Suomen varjopuolelta kuuluu kollektiivinen, mutta monista yksityisistä hätähuudoista koostuva, ääni.
Runokirja joutuu sattumalta Jyrki Kataisen ( Sesa Lehto) käteen. Se on alkusysäys Kataisen ja Iiro Viinasen ( Eeva Putro) matkalle todellisuuteen: työttömien, mielenterveysongelmaisten, huumeidenkäyttäjien sekä vankilaoloissa kituvien turvapaikanhakijoiden arkeen. Välillä kurkistetaan päättäjien kammareihin. Ohjaaja-käsikirjoittaja Anna Veijalaisella on draaman tajua sekä silmää valosuunnittelulla ja lavastuksella ajattomaksi tehdylle tilalle.
Vaaleanpunainen kravatti kaulassaan heiluen äreä Lehto muuntautuu riemukkaan piikikkäiksi karikatyyreiksi ja täyttää vahvalla läsnäolollaan koko tilan. Putro taas käyttää joustavaa fysiikkaansa.
Huumori löytää kutinsa Storyville-viittauksissa (koko Suomi on kadonnut, ainoastaan Storyville pysyy pystyssä) Yleisön assosiaatioille annetaan tilaa. Jotkut heitot jäävät kuitenkin irrallisiksi eikä niistä rakennu mitään sen enempää. Kokon runoteosta olisi voitu hyödyntää enemmän. Kokonaisuudesta puuttuu koukuttavia yksityiskohtia. Varjofinlandia täydentää KokoTeatterin kantaaottavien, pamflettimaisten esitysten sarjaa. Se on ainakin paikoin kouraiseva, dynaamisen iskevä ja feministisellä kierteellä esitetty puheenvuoro varjoon jääneiden puolesta.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi