Mitä noi tyypit tekee?

Urbania the Ultimate Pilgrimage. Todellisuuden tutkimuskeskus. Konsepti ja ohjaus: Maria Ruostepuro ja Alfredo Martins. Muusikot: Erika Richter, Markus Lankinen. Musiikki: Timo Mäkelä. Visuaalinen suunnittelu: Ingvill Fossheim. Esiintyjät: Alfredo Martins, Maria Nuutinen, Aarni Korpela, Mia Silvennoinen, Silvia Silva, Veera Aaltonen.

Pyhiinvaelluksesta tulee ensin mieleen Santiago de Compostela tai muuta eksoottista. Todellisuuden tutkimuskeskus läväyttää nyt pyhiinvaelluksen Urbania the Ultimate Pilgrimagen Helsingin ydinkeskustaan ja tekee siitä kerta heitolla käsitetaidetta.

Koko kaksi ja puoli tuntia kestävä taivallus on jo tekona kysymys. Onko tämä pyhää?

Vaellus pitää sisällään raitiovaunumatkoja, hiljaista tarpomista pimenevässä maaliskuisessa illassa, eväiden syöntiä Linnanmäellä.

Jokainen vaeltaja saa alussa pienen digisoittimen, josta kuunnellaan eri osioita. Matkalla tavataan urbaanin elämän esittäjiä ja astronautti sekä kuullaan aika psykedeelistä musiikkia, tikutusta, sydämenlyöntejä. Mittakaavaa riittää. Urbaniassa pyhyyttä etsitään Helsingin eri aikakerrostumista ja arjen rituaaleista. Erityisesti pidin espanjaksi laulavasta naisesta. Naisen luonnollisuus tuntui pyhältä, kun me vaeltajat taas hänen rinnallaan hymistelimme tekopyhinä.

Pyhyys onkin parhaimmillaan Urbaniassa esillä ironisessa merkityksessä. Olemmeko niin innostuneita pipertämään omassa maailmassamme, että teemme siitä pyhää? Saan matkalta mukaan ehdotuksia, ikään kuin synopsiksia, kiehtovia avauksia. Mutta hyväkään idea ei ole muuta kuin idea.

Kun pyhiinvaellus päättyy rautatientorille, nuori skeittaripoika kysyy kaveriltaan vihaisena: "Mitä noi tyypit oikein tekee?"

Jokin pyhiinvaeltajissa aiheuttaa minussakin pelkoa. Pelkään, että kohta opas tule tarkastamaan, ovatko kynnenaluseni puhtaat ja ei kai vain hengitykseni haise viinalle, enhän syö lihaa, joogaanhan, tiedänhän, että viihde on pahasta ja kauneusihanteet median luomia. Urbanian ansiot ovatkin sen kyvyssä pulpauttaa pintaan kysymyksiä siitä, mikä juuri minulle on pyhää ja mikä taas tekopyhää. Pyhiinvaellus paljastaa, miten automaattisesti palvon urbaania elämänmuotoa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi