Myrsky puhui stadin slangia

teatteri. Helsinkiläinen Teatteri Hetki teki modernisoidun, mutta alkutekstille uskollisen version William Shakespearen Myrskystä. Esitys yhdisti luovasti eri taiteenaloja. Näytelmän pohjalla on monimutkainen, välillä lähes olematon juoni, joka perustuu uuden ja vanhan, taian ja todellisuuden sekä moraalin vertailuun.

Mikko Pykäläisen Prospero, Milanon oikeutettu herttua, on joutunut autiolle saarelle veljensä Antonion ( Mikko Yli-Erkkilä) ja Napolin kuninkaan Alonson ( Panu Kontkanen) tekemän vallankumouksen myötä.

Antonion ja Alonson kulkiessa saaren ohi kostonhimoinen Prospero aiheuttaa heille haaksirikon nostattamalla myrskyn. Hän kiusaa saarelleen joutuneita Ida Heimosen tulkitseman Arielin, ilman hengen avulla. Miranda, Prosperon tytär ja Ferdinand, Alonson poika rakastuvat. Prospero päättää lopulta antaa anteeksi veljelleen ja kuninkaalle. Anna Turusen ohjaus oli samalla syvällinen ja koominen ja se otti koko salin luontevaan käyttöön.

Kekseliäät lavasteet antoivat tilaa niin runoudelle, nykytanssille kuin akrobatiallekin. Näytelmän musiikki toimi tunnelman luojana yhdessä valoefektien kanssa.

Etenkin Louhivuoren, Heimosen ja Pykäläisen roolisuoritukset olivat vahvoja ja eläytyviä. He rakensivat illuusion taiasta ja todellisuudesta.

Puvustus ja maskeeraus tukivat kaikkia taiteen muotoja, jotka näkyivät näytelmässä. Myrskyssä käytettiin ovelasti sekä suomen kirjakieltä että inarinsaamea ja stadin slangia. Niiden merkitys luokkarajoina jäi kuitenkin epäselväksi.

Väliajan jälkeen näytelmän seuraaminen vaikeutui joko epäselvien kohtausten tai kiirehtimisen takia. Myrsky oli kenties viimeinen näytelmä, jonka Shakespeare kirjoitti yksin.

Se on sekä vallan ja sen himon että rakkauden ja moraalin tarina, mutta myös tässä esityksessä kunnianosoitus nykyaikaiselle taiteelle.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi