Neljä vuodenaikaa unkarilaisittain

Teatteri. Olipa kerran ukko ja akka, jotka tahtoivat saada lapsen. Ja seuraavana vuonna taas.

Unkarilaisen teatteriohjaajan Béla Pintérin näytelmä etenee rivakasti kuin kansansatu, ja toteutuksesta huokuu napakka kansantanssin poljento.

Tarina on vahvasti paikallinen, vaikka rasistisiin asenteisiin viittaava nimi Szutyok on ulkomaankiertuetta varten käännetty kansainvälisempään muotoon Muck.

Poliittisten ääriliikkeiden kuohunta tekee näytelmästä ajankohtaisen myös Unkarin ulkopuolella. Jännitteiden voi sanoa nousevan suoraan Euroopan ytimestä.

Näytelmän alussa lapseton pariskunta adoptoi lastenkodista kaksi teinityttöä ja saa penseän kyläyhteisön tuen ratkaisulleen. Kauan ei kuitenkaan mene siihen, kun sisarukset ovat toistensa kimpussa, vanhemmat ja lapset nousevat toisiaan vastaan - ja äkkiä kylässä täysi sota.

Näytökset on nimetty neljän vuodenajan mukaan, mikä tekee tarinasta erityisen hyytävän. Loppu näyttää päällisin puolin onnelliselta. Ukko ja akka kohtaavat toisensa uudelleen, nyt vastasyntyneen äärellä. Alkamassa on uusi vuosi, joten eiköhän historia jälleen toista itseään.

Suomessa aikaisemminkin vierailleen ryhmän esitykset näyttävät korostavan kahta tärkeää asiaa. Historiasta on syytä ottaa opikseen, ja maailmaa tulee tarkastella myös huumorin silmälasien läpi.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi