Piinatun miehen pää täyttyy äänistä

Georg Büchner: Woyzeck. Teatteri Avoimet Ovet. Suomennos Eeva-Liisa Manner, sovitus työryhmä, ohjaus Laura Jäntti, musiikki ja äänimaailma Jone Takamäki, puvut Pirjo Liiri-Majava. Rooleissa Jukka Pitkänen, Tiina Weckström ja Jone Takamäki.

Georg Büchnerin (1813-37) näytelmä Woyzeck on täynnä kilinää, kolinaa, pauketta, jyskettä, ujellusta, huminaa ja rahinaa.

Ohjaaja Laura Jäntti sekä näyttelijät Tiina Weckström, Jukka Pitkänen ja Jone Takamäki ovat löytäneet itselleen hienon haasteen lähtiessään toteuttamaan näytelmää sen tarjoamista äänellisistä mahdollisuuksista käsin.

Teatteri Avoimiin Oviin ryhmätyönä syntynyt näyttämösovitus kiteyttää keskeisen sisältönsä ääneen ja sen välittömään tehoon.

Näytelmän vuorosanoja ja henkilöhahmoja on karsittu reippaalla otteella, eikä paljaan näyttämön puna-mustassa visualisoinnissa ole sanottavammin kuvittavia aineksia.

Näyttelijöiden käytössä on erilaisia soittimia helistimistä rumpuihin, joita samalla voidaan käyttää esittämässä sylilasta tai kirvestä. Ääniä syntyy myös tavallisista esineistä, pesuvadeista ja huhmareista. Tehokkaimpia ovat ihmisen suusta lähtevät äänet, erityisen riipivältä tuntuu rytmiltään rikottu nauru tai huohotus.

"Kun panen silmät kiinni, kaikki menee ympäri, ja viulut vain sahaavat, antaa mennä. Ja sitten tulee seinästä puhetta, etkö sinä kuule sitä?", piinattu sotamies Woyzeck toteaa näytelmässä.

Katsojan tuntemus on kutakuinkin sama, vaikkei esityksessä kuulla viuluja eikä kaikkia näytelmän repliikkejä.

Ääni kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja äänen kautta Woyzeckin maailma tunkeutuu vastaansanomattomasti myös katsojan ytimiin.

Kokonaisvaltainen äänimaailmaa ja sen suora vaikutus hermostoon eivät kuitenkaan ole riittäneet esityksen tekijöille.

Tarjolla on lisäksi teatraalisten eleiden siivittämää näyttämöllistä leikkiä, jota tuskin on tarkoitettu esityksen tasapainottavaksi tekijäksi.

Katsoja nimittäin joutuu virittämään itsensä täysin toisenlaiseen vastaanottotilanteeseen.

Nuorena kuolleen saksalaiskirjailijan jäämistöstä löytynyttä katkelmallista Woyzeckia on pidetty sekä keskeneräiseksi jääneenä että uudenlaista dramaturgiaa luoneena tekstinä.

Laura Jäntti soveltaa alkuteoksen katkelmallisuutta aika turhassa muodossa.

Näyttelijät toimivat vuorollaan kertojana, joka ilmoittaa seuraavan kohtauksen järjestysnumeron, kuvailee tapahtumapaikan ja esittelee henkilöt.

Katsoja joutuu esityksessä tukalan kaksijakoiseen asemaan suorien aistiärsykkeiden kohteena ja näyttelijöiden välisen pelin ulkopuolisena seuraajana.

Vai kiteytyykö siinä Woyzeckin kohtalo?

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi