Runebergin säkeet taipuvat myös bossa novaksi

Teatteri. André Wickströmin ja Stan Saanilan koomisessa illassa De tio budorden ei lavalle raahata kivitauluja. Vanhan testamentin kymmenen käskyä on nopeasti käyty läpi.

Ensi-illassa André Wickström totesi kellosta katsoen, että siihen kului tasan 21 minuuttia.

Ilta jatkuu leppeästi vielä runsaan tunnin ajan, miesten pohtiessa komiikan ja teatteritaiteen lainalaisuuksia.

Kokonaisuus muistuttaa televisio-iltaa, jossa on aineksia sekä Wikströmin isännöimistä keskusteluohjelmista että Saanilan tähdittämästä ajankohtaisviihteestä. Suora yleisökontakti merkitsee kuitenkin paluuta stand up -komiikan juurille.

Miesten itsevarma ja samalla maltillinen tapa kohdata elävä yleisö tuntuu raikkaalta kaiken hulinan, huutamisen ja muun tyrkyttämisen keskellä.

Siinä on paras syy nousta kotisohvalta ja tarpoa Lillanin katsomoon. Vitsit ovat kaiken lisäksi tuoreita.

Esityksen hauskin oivallus liittyy kulttuuriamme syvältä luotaavaan jossitteluun.

Mitä jos kansallisrunoilija J.L.Runebergin säkeitä ei aikanaan olisi sävelletty saksalaisen marssimusiikin rytmiin, vaan kansakunta olisi alun alkaen saanut vatkata lanteitaan brasilialaisen bossa novan tahdissa?

Ensi-illassa yleisö lähti innolla mukaan tähän yllättävään karaokekokeiluun, mutta kukaan ei sentään vielä noussut tanssimaan katsomon käytäville.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi