Salomo ja Ursula rakastavat yhä toisiaan

Salomo ja Ursula. Teatteri Avoimet Ovet. Juhani Peltosen romaanista dramatisoinut ja ohjannut Heini Tola, lavastus ja puvut Veera-Maija Murtola, valot ja ääni Antti Kujala. Rooleissa Elina Hietala, Petriikka Pohjanheimo, Elina Reinikka, Teemu Aromaa, Jani Hendriksson ja Jukka Pitkänen.

Mustiin puetut hahmot pumppaavat sumutepulloista vettä kahden asunnottoman kasvoille. Ympäröivä yhteisö osoittaa samaa armottomuutta kuin sääolosuhteet, vaikka Salomo tahtoo vain soittaa pianoa ja Ursula haluaa ainoastaan rakastaa. Heini Tolan näyttämösovitus Juhani Peltosen romaanista Salomo ja Ursula (1967) suhtautuu vakavasti Peltosen teoksen teemoihin ja osoittaa arvostusta kirjailijan leikittelevälle runokielelle, mutta omaa näyttämöllistä olemustaan esitys ei täysin löydä.

Toteutus tasapainoilee taitavasti ajassa. Peltosen tekstistä ei nosteta esille turhan vahvoja viittauksia 1960-luvun suomalaiseen yhteiskuntaan, eikä esitystä kytketä suoraan tämä päivän todellisuuteen.

Omaa paikkaansa etsivien nuorten vaellusnäytelmä pysyy kielen tasolla merkityksiltään niin yleisenä ja avoimena, että kirkkokohtauksen huvittavaksi välipalaksi tarkoitettu ja sellaisena täysin turha kuoron esittämä euroviisuhitti tuntuu kantavan mukanaan tonneittain ajankuvaa.

Tarinan runollisuus ei ilmavuudestaan huolimatta pääse koskettamaan katsojaa, kun se ei kunnolla muutu näyttämön runoudeksi.

Ohjaaja rakentaa lavalle graafisen selkeitä asetelmia pääparin ( Teemu Aromaa, Elina Hietala) ja heitä ympäröivän neljän näyttelijän avulla, mutta tyylittely olisi pitänyt viedä huomattavasti pitemmälle henkilöohjauksen ja fyysisen ilmaisun tasolla.

Silloin runous alkaisi soida mahdollisesti myös katsojan sisällä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi